Opiskelut?

Hei täältä taas! Ensinnä kuvapäivitys viime viikon konsertista, jotta näette, millaista opiskelijameininkiä täällä ilmaiseksi järjestetään. Olen vieläkin fiiliksissä:

Ja tämän konsertti järjestettiin tosiaaan paikallisessa opiskelija-asuntolassa.

Viime viikonloppuna vanhempani tulivat vierailulle Ljubljanaan. Vietettiin aikaa rentoillen ja syöden. Ilmat suosi ja vanhemmat tykkäsivät kaupungista (ja etenkin hintatasosta ;)). Sain myös paljon luettavaa lahjaksi ja vuokraemännälleni tuotiin lakkahilloa (hän on ollut kovin innostunut lakasta sen jälkeen, kun sai kavereiltani lakkalikööriä lahjaksi - Sloveniassa kun lakkaa ei yllätysyllätys kasva) Oli yllättävän haikea olo, kun vanhemmat lähtivät. Terveisin Sanna 22-vuotta, joka on kuitenkin asunut jo 16-vuotiaasti asti omillaan :D

Mutta siis, nyt itse blogitekstin aiheeseen. Tajusin, että en ole kirjoittanut opiskeluistani juuri mitään. Heh. Kertoo ehkä osittain siitä, että ne eivät ole Erasmuksessa aina se ykkösjuttu, mutta on täällä myös käyty koulua:

Minä ja Ruta yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan edessä! Mikähän siinä muten on, että yhteiskuntatieteilijät näyttävät samalta, huolimatta siitä, mistä maasta he tulevat..

Luennolla hysteerisinä ennen meidän ryhmätyön esittelyn alkua.

Opiskelut. Niin. Täällä opiskelutavoissa Suomeen on jonkin verran eroa, vaikka perusteet ovat sinällään samat. Ryhmätöitä tehdään huomattavasti enemmän ja luentopäiväkirjojen sijaan kirjoitetaan esseitä. Omaa pääainettani journalismia täällä ei voi opiskella englanniksi. Syyslukukaudella oli muutama kurssi, mutta tänä keväänä ei ole mitään.No, se ei nyt niin haitannut, koska tiesin asian jo etukäteen tänne tullessani enkä muutenkaan tullut tänne kahmimaan huimia opintopistemääriä, koska Suomessa opintoni ovat siinä vaiheessa, että en niitä juuri enää tarvitse. Oma suosikkikurssini on tähän mennessä ollut Theories of Ideology kurssi, jota vetää aivan loistava proffa. Luennolla katsotaan aina joku dokumentti tai elokuva, ja sitten keskustellaan siitä kurssin teemoja sivuten. Olen oppinut tuolla kurssilla paljon uutta ja saanut uusia ajatuksia päähäni, ja proffa on aivan mielettömän innostunut aiheesta. Kurssilla on myös ihan oikeasti käyty väittelyjä, eli ei vaan sellaista keskustelua kuten Suomessa, että yksi pätijä on äänessä ja muut ovat hiljaa. Kurssi on ollut sitä, mitä yliopisto-opiskelu voi ideaaleimmillaan olla.

Kolme muuta käymääni kurssia (Crisis Managment, Communication Managment ja Anthropology of Popular Music) taas.. No, osa luennoista on mielenkiintoisia, osa taas kuolettavan tylsiä. Samaten noilla luennoilla tuntuu, että opettajia ei ainakaan Erasmusten kohdalla kiinnosta, olemmeko paikalla vai emme ja miten me hommiamme teemme. Esim. tänään pidettiin ryhmätyö ja professori ei sanonut mitään siitä, ei kommentteja/kritiikkejä/ideoita, tuijotti vain tylsistyneenä etensä.. Sinällään hauskaa, että opiskelu on ollut rentoa, mutta toisaalta jo vähän kaipaa sitä fiilistä, että jotain kiinnostaa edes pikkaisen se, mitä sä teet. Tai että saat edes jotain palautetta töistäsi. Mutta nojoo, on meillä Suomessakin paljon kursseja, joilla nuokutaan ja turhaannutaan siihen, että professori ei ole yhtään miettinyt, miten luentoja voisi parhaimmillaan pitää.


Slovenia on opiskelijaeduissa ollut aika huippumaa (esim. opiskelijoiden ruokaedut, joita olen nyt tuhat kertaa hehkuttanut), mutta nyt tilanne on muuttumassa. Hallitus on tehnyt rankkoja säästötoimia ja opiskelusta aiotaan muun muassa tehdä maksullista, ja uskon tämän koskevan myös vaihtareita. Luonnollisesti myös opiskelijoiden ruokaetuja karsitaan - onneksi hallitus ei kuitenkaan kokonaan poista systeemiä, mutta aiemmin boneja sai syödä vaikka keskellä yötä snägärillä baarista kotiin tullessa, nyt viimeinen ateria kuuluu nauttia jo ennen kahdeksaa.


Täällä on kyllä huomannut, että suomalainen opintotukisysteemi on mielestäni mahtava monistakin syistä johtuen, ja on hienoa, että opintotuki sidottiin indeksiin. Mutta jotenkin sitä on saanut vähän suhteellisuudentajua tajua ihmisten valitukseen opintotuen pienuudesta. Täällä on monella meinanneet silmät tippua päästä, kun on selvinnyt, että valtio maksaa mulle 490 euroa kuussa ilman, että mun täytyy maksaa sitä takaisin. Ja että saan samaa tukea myös vaihtoon. Suurin osa maailman ihmisistä kuitenkin maksaa valtavia lukukausimaksuja eikä saa valtiolta mitään tukia opiskeluunsa, ja työllistymisestä ei ole mitään taetta valmistumisen jälkeen. Pitää olla kiitollinen ja iloinen tästä.

Mutta joo. Nyt nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen, toiseen ryhmätyöesitykseen! Lauantaina tulee Paula ja tiistaina on mun kaksi viimeistä koetta. Sitten alkaa Erasmuksen viimeinen trip ja kun tullaan Balkan-tourilta kotiin, niin on enää neljä päivää jäljellä! Aika kiitää niin jumalatonta vauhtia, että ei sitä edes kunnolla tajua. Tässä blogissakin on vielä tuhat asiaa, joista olen halunnut kirjoittaa, mutta en ole ehtinyt/muistanut/jaksanut. Pitää yrittää korjata asia.