Reissasimme tosiaan viime viikonloppuna Belgradiin Serbiaan. Olin matkasta innoissani, koska tänne tullessani etenkin Balkanin alue kiehtoi minua matkakohteena. Eikä Belgrad tuottanut pettymystä - kaupunki oli sopivan kaaottinen ja rosoinen mun makuuni, ihmiset ystävällisiä ja kahvilakulttuuri mahtava (niin kuin kaikkialla Balkanilla).
Matkattiin ensin Belgdariin Ljubljanasta yöjunalla. Matka kesti yhdeksän tuntia, ja saatiin itsellemme koko istuinosasto käyttöön lähes koko matkan ajaksi. Nukkuminen olisi ehkä onnistunutkin, jos meidän ei olisi tarvinnut herätä passintarkastuksiin viittä kertaa yön aikana - ensin Sloveniasta poistuttaessa, sitten Kroatian rajoilla ja vielä kerran Serbiassa. Oltiinkin aika tööt, kun päästiin Belgradiin ja lähdettiin etsimään hostelliamme.
Belgradissa meitä hellivät yli +20 asteen lämpötilat, mikä oli kivaa vaihtelua, sillä Sloveniassa on viimeiset kolme viikkoa vain satanut ja satanut. Kierrettiin kaupunkia ja katseltiin nähtävyyksiä ja herkuteltiin halvoissa ravintoloissa. Balkanilaista keittiötä voisi kyllä kuvailla lyhyesti ja ytimekkäästi näin: lihaa, lihaa, lihaa ja jos haluat kasviksia, kokeile kanaa. Oli aika turvonnut olo, kun palattiin Sloveniaan, vaikka ei me täälläkään mitenkään järkyttävän kevyesti syödä.
Lauantai-iltana tavattiin erään matkaseurueessamme olevan tytön belgradilaisia kavereita. Tytöt olivat mielettömän mukavia ja ovat tulossa heinäkuussa Helsinkiin, ja sovittiin, että mä näytän silloin heille vuorostaan paikkoja :) Juotiin ensin puistossa ja sitten lähdettiin etsimään jotain paikallista klubia ja päädyttiin lopulta johonkin hämyiseen paikallisten hipstereiden baariin. Kapakka paljastui lopulta paljastui salakapaksi, jossa juhlittiin jonkun synttäreitä. Ei muun muassa saatu kuitteja meidän juomista, valoja ei saanut pitää päällä ja kun mentiin ulos seisomaan, juhlien pitäjä tuli vaan ilmoittamaan että "It's not allowed to stand here", syytä tietenkään kertomatta ;) Mielenkiintoinen ilta..
Tultiin takaisin Belgradista jälleen Prevoz-sivuston kautta löydetyllä kimppakyydillä. Meidät ajoi kotiin erittäin hauska ja mukava serbi-sloveenipariskunta, jotka olivat olleet Belgradissa juhlimassa pariskunnan miehen siskon häitä. 9 tunnin matka maksoi vaivaiset 25 euroa, eli ei paha ollenkaan. Prevoz-kyyti on kyllä loistava mahdollisuus matkustaa täällä, koska samalla tapaa sekä paikallisia että säästää rutosti rahaa että aikaa (Balkanin joukkoliikenne on, no, lievästi sanottuna, hidasta).
Kuvia mulla ei juuri reissusta ole, koska unohdin ladata patterit ja akku loppui kesken. :( Dämn.
Täällä on nyt kevätloma, sitten koulu taas jatkuu ja yliopiston loppukokeet alkaa kesäkuussa. Tää on kyllä hassu tää "loppukoe" systeemi, kun Suomessa on tottunut siihen, että tenttejä saa tenttiä ihan koska vain haluaa. Viime aikoina mulla on ollut ilmassa ehkä pientä koti-ikävää. Aika klassisesti tuntuu mulla menevän nää kulttuurishokin oireet, kun nyt kolmen kuukauden jälkeen on alkanut pieni koti-ikäväoireilu ja myös ajoittainen ärtymys jostain asioista. Jos vertaa siis maaliskuuhun, jolloin tyyliin kaikki oli vaan täydellistä, täydellistä ja täydellistä :D Mutta eiköhän tää tästä. Samaan aikaan ahdistaa, kun tuntuu, että pitäis ehtiä tehdä vielä niin paljon ja aikaa on enää kuitenkin joku 8 viikkoa!
Huomenna mennään käymään Pulassa Kroatian rannikolla. Muita ihmeellisempiä kevätlomasuunnitelmia mulla ei ole, vähän mietin, että mitä tekisin torstaihin saakka, kunnes Hanna saapuu Sloveniaan (jee!). Mun kaikki kaverit on lähdössä/jo lähteneet reissamaan jonnekin, mutta itse on voinut juuri siitä syystä, että odotan Hannaa tänne plus yritän säästää rahaa. Toivottavasti ei tuu tylsää, kun kaupunki on tyhjillään.. Nojoo. Naurettiin kyllä Erasmus-kaverini kanssa, että on meidän ongelmat niin rankkoja täällä "Yhyy, olin just kaksi viikonloppua reissussa, mutta nyt joudun olemaan kevätloman täällä Ljubljanassa, nyyh".Täällä kyllä tuntuu, että ihmiset (myös mä itse) taantuu paikoitellen teini-ikäisten tasolle käytöksessään, kai se johtuu jotenkin tästä vieraasta ympäristöstä yhdistettynä ihmeelliseen vapauteen. Nojoo. Se näistä pohdinnoista, yritän seuraavaksi päivitellä Wienin ja Bratislavan reissusta, joka oli aika legendaarinen ja yksi parhaista matkoista täällä :)
lauantai 28. huhtikuuta 2012
maanantai 23. huhtikuuta 2012
Slovenialaisuuksia
Huh, viime aikoina on iskenyt pieni päivityslaiskuus, sillä olemme olleet taas tien päällä viime viikkoina. Viime viikonloppu vietettiin Serbiassa ja sitä edeltävä Wienissä ja Bratislavassa. Reissuista on tulossa omat päivitykset vielä, mutta kirjoitan nyt tekstin, joka mun on pitänyt jo jonkin aikaa kirjoittaa. Oon ollut täällä nyt kolme kuukautta ja tajusin, että en ole hirveästi slovenialaisista ja slovenialaisesta kulttuurista tai arjesta täällä.
Ensin täytyy sanoa, että harmittaa Erasmus-jakson aikana se, että kontakti paikallisiin on jäänyt niin vähäiselle tasolle. Ukrainassa elämä oli täysin erilaista, kun tein sekä töitä että asuin paikallisten kanssa. Kyllä tässä huomaa oikeasti, että tuntemus paikallisesta kulttuurista on jäänyt paljon vaisummaksi, kun elää tietyssä Erasmus-kuplassa. Onneksi asia on vielä aikaa korjata, ja paikallisten kanssa on kuitenkin tullut jonkin verran turistua. Nämä jutut ovat siis omia havaintojani ja kuten kaikesta, asioista ei voi vetää suoria yleistyksiä mihinkään.
Slovenialaiset ovat aika samanlaisia jossain suhteessa kuin suomalaiset. Olemme molemmat korkeasti koulutettuja, mutta saman aikaan vielä varsin metsäkansaa. Monet sloveenit ovat kuvailleet myös maataan pohjimmiltaan vielä varsin konservatiiviseksi ja "maalaisten" arvojen mukaan eläväksi (mitä se nyt ikinä sitten tarkoittakaan). Sloveniassahan ei ole yhtään miljoonakaupunkia ja vain kaksi yli sadantuhannen asukkaan ylittävää kaupunkia. Monet sloveenit viettävät myös viikonloppunsa joko mökeillään tai muuten luonnossa jotain urheiluaktiviteettaja harrastaen - kuitenkin poissa kaupungeista, jotka nekään eivät ole maailman mittakaavassa mitään järin isoja. Ljubljanakin on yleensä hyvin hiljainen viikonloppuisin, kun kaikki opiskelijat lähtevät kotiin maalle viikonlopuksi. Sloveenit ovat ylipäätään hirveän aktiivisia - he patikoivat, uivat, vaeltavat, laskettelevat, mikä ei ole toisaalta ihme, kun ottaa huomioon, miten upeaa luontoa täällä on joka paikassa.
Se, mikä suomalaisia ja sloveeneja myös tuntuu yhdistävän, on lähes jatkuva oman maan negatiivisten puolien korostaminen, kun jutellaan ulkomaalaisten kanssa. Ehkä sekin liittyy jonkinlaiseen pieneen kokoon ja "ei meissä nyt mitään erikoista ole" mentaliteettiin. On jännä, miten monilla sloveeneilla (alkaen yliopistoproffista..) tuntuu olevan hirveä tarve aina dissata Sloveniaa, kun minä yritän kehua maata. Tosin mä olen myös itse hirveän väsynyt ainaiseen "Suomi, itsemurhat, alkoholismi ja synkkyys" Suomi-kuvaan, jota monilla suomalaisilla tuntuu olevan hirveä pakkomielle aina levittää, koska se ei kerro totuutta ainakaan omasta Suomestani.
Itse ajattelin alussa, että sloveenit ovat hirveän ystävällisiä, tyytyväistä ja onnellista kansaa. Ajattelen edelleen, että sloveenit ovat hyvin ystävällisiä, mutta onnellisuudesta en ainakaan kaikkien kohdalla ole enää varma. Mulle selvisi, että Sloveniassa on yhtä korkeat itsemurhaluvut kuin Suomessa, ja olin aika hiton yllättynyt. Olis kyllä mielenkiintoista tietää, mitkä asiat laukaisee näitä juttuja. Slovenia ja Suomi on molemmat pieniä valtioita, joissa kuitenkin kaikki perushyvinvoinnin olot on kunnossa.
Kulttuurillisesti Slovenia on Balkanin ja Keski-Euroopan välissä, vaikka sloveenit itse ovat halunneet aika pitkälle irtaantua "balkanilaisuuden" leimasta - monet identifoivat itseään Keski-Eurooppaan ja vertaukset Itä-Eurooppaan ärsyttävät monia. Jo Jugoslavian aikaan Slovenia oli yksi alueen vauraimpia valtioita, ja sodassahan Slovenia olikin mukana vain kymmenen päivää. Vaikka Slovenia onkin siis kehittynyt nopeasti, monet sloveenit tuntuvat myös nostalgisoivan Jugoslavian aikoja. Olen kuullut muun muassa ihmisten puhuvan siitä, miten "Jugoslavian aikana kaikki kukoisti" tai "Kaikki kaupungit olivat niin upeita ja kehittyneitä". Samanlaista kommunisminostalgiaa kohtasin Ukrainassa ja siellä sitä oli jotenkin helpompi ymmärtää (Ukrainassa yhteiskunnan kehitys on kuitenkin paljon huonommalla tolalla kuin Sloveniassa), mutta täällä se vähän hämmentää. Vaikka enhän mä mikään ole ketään tuomitsemaan, kun en ole itse elänyt Jugoslaviassa. Plus ymmärrykseni mukaan Titon harjoittama kommunismi oli kuitenkin vapaampaa ja avoimempaa kuin Neuvostoliiton (varsinaisesta sananvapaudesta ei tietenkään silti voida Jugoslaviassakaan puhua), ja monet täällä muistavat Titon ihmisenä, joka yhdisti Balkanin kansat ja jonka kuolema johti lopulta katastrofiseen sotaan.
Vaikka Slovenia on pieni, olen usein hokenut, että maa on hyvin monipuolinen ja alueellisesti erilainen. Samassa maassa voi lasketella Alppien rinteillä ja löhötä hiekkarannalla auringon hellittävänä. Erot näkyvät kuulemma myös ihmisissä - ihmiset rannikolla ovat kuulemma avoimempia ja sosiaalisempia kuin muut sloveenit, jne jne.
Se, mistä vielä pidän Balkanilla ja Sloveniassa ylipäätään, on se, että että tunnet olosi tervetulleeksi. Missä tahansa on mukava kahvila, jonne voi istua ja ottaa vaan rennosti, ja katsella ohi kulkevia ihmisiä. Kaikki ovat aina ystävällisiä ja valmiita auttamaaan. Jotenkin tämä osa Eurooppaa on vienyt sydämeni, ja olen varma, että tulen vielä palaamaan tänne uudestaan.
Slovenia painii myös talousongelmien kanssa tällä hetkellä. Viime viikon keskiviikkona meidän kaikki luennot oltiin peruttu, koska Slovenian hallitus suunnittelee muuttavansa tähän asti ilmaisen yliopistokoulutuksen maksulliseksi, joten julkisen puolen työntekijät menivät lakkoon. Myös muita etuja suunnitellaan leikattavaksi rankalla kädellä. Toivotaan, että yliopistokoulutus säilyisi maksuttomana.
Oma arki on täällä jo niin "arkipäiväistä", että ei sitä edes kunnolla huomaa. Aina kun käy matkalla, näkee taas Ljubljanan erilaisin silmin, mutta muuten on jo jotenkin tottunut elämään täällä. En ole kuitenkaan tylsistynyt, sillä aika kiitää kovaa vauhtia eteenpäin ja tuntuu jotenkin siltä, että se loppuu kohta kesken.
Ensin täytyy sanoa, että harmittaa Erasmus-jakson aikana se, että kontakti paikallisiin on jäänyt niin vähäiselle tasolle. Ukrainassa elämä oli täysin erilaista, kun tein sekä töitä että asuin paikallisten kanssa. Kyllä tässä huomaa oikeasti, että tuntemus paikallisesta kulttuurista on jäänyt paljon vaisummaksi, kun elää tietyssä Erasmus-kuplassa. Onneksi asia on vielä aikaa korjata, ja paikallisten kanssa on kuitenkin tullut jonkin verran turistua. Nämä jutut ovat siis omia havaintojani ja kuten kaikesta, asioista ei voi vetää suoria yleistyksiä mihinkään.
Slovenialaiset ovat aika samanlaisia jossain suhteessa kuin suomalaiset. Olemme molemmat korkeasti koulutettuja, mutta saman aikaan vielä varsin metsäkansaa. Monet sloveenit ovat kuvailleet myös maataan pohjimmiltaan vielä varsin konservatiiviseksi ja "maalaisten" arvojen mukaan eläväksi (mitä se nyt ikinä sitten tarkoittakaan). Sloveniassahan ei ole yhtään miljoonakaupunkia ja vain kaksi yli sadantuhannen asukkaan ylittävää kaupunkia. Monet sloveenit viettävät myös viikonloppunsa joko mökeillään tai muuten luonnossa jotain urheiluaktiviteettaja harrastaen - kuitenkin poissa kaupungeista, jotka nekään eivät ole maailman mittakaavassa mitään järin isoja. Ljubljanakin on yleensä hyvin hiljainen viikonloppuisin, kun kaikki opiskelijat lähtevät kotiin maalle viikonlopuksi. Sloveenit ovat ylipäätään hirveän aktiivisia - he patikoivat, uivat, vaeltavat, laskettelevat, mikä ei ole toisaalta ihme, kun ottaa huomioon, miten upeaa luontoa täällä on joka paikassa.
Se, mikä suomalaisia ja sloveeneja myös tuntuu yhdistävän, on lähes jatkuva oman maan negatiivisten puolien korostaminen, kun jutellaan ulkomaalaisten kanssa. Ehkä sekin liittyy jonkinlaiseen pieneen kokoon ja "ei meissä nyt mitään erikoista ole" mentaliteettiin. On jännä, miten monilla sloveeneilla (alkaen yliopistoproffista..) tuntuu olevan hirveä tarve aina dissata Sloveniaa, kun minä yritän kehua maata. Tosin mä olen myös itse hirveän väsynyt ainaiseen "Suomi, itsemurhat, alkoholismi ja synkkyys" Suomi-kuvaan, jota monilla suomalaisilla tuntuu olevan hirveä pakkomielle aina levittää, koska se ei kerro totuutta ainakaan omasta Suomestani.
Itse ajattelin alussa, että sloveenit ovat hirveän ystävällisiä, tyytyväistä ja onnellista kansaa. Ajattelen edelleen, että sloveenit ovat hyvin ystävällisiä, mutta onnellisuudesta en ainakaan kaikkien kohdalla ole enää varma. Mulle selvisi, että Sloveniassa on yhtä korkeat itsemurhaluvut kuin Suomessa, ja olin aika hiton yllättynyt. Olis kyllä mielenkiintoista tietää, mitkä asiat laukaisee näitä juttuja. Slovenia ja Suomi on molemmat pieniä valtioita, joissa kuitenkin kaikki perushyvinvoinnin olot on kunnossa.
Kulttuurillisesti Slovenia on Balkanin ja Keski-Euroopan välissä, vaikka sloveenit itse ovat halunneet aika pitkälle irtaantua "balkanilaisuuden" leimasta - monet identifoivat itseään Keski-Eurooppaan ja vertaukset Itä-Eurooppaan ärsyttävät monia. Jo Jugoslavian aikaan Slovenia oli yksi alueen vauraimpia valtioita, ja sodassahan Slovenia olikin mukana vain kymmenen päivää. Vaikka Slovenia onkin siis kehittynyt nopeasti, monet sloveenit tuntuvat myös nostalgisoivan Jugoslavian aikoja. Olen kuullut muun muassa ihmisten puhuvan siitä, miten "Jugoslavian aikana kaikki kukoisti" tai "Kaikki kaupungit olivat niin upeita ja kehittyneitä". Samanlaista kommunisminostalgiaa kohtasin Ukrainassa ja siellä sitä oli jotenkin helpompi ymmärtää (Ukrainassa yhteiskunnan kehitys on kuitenkin paljon huonommalla tolalla kuin Sloveniassa), mutta täällä se vähän hämmentää. Vaikka enhän mä mikään ole ketään tuomitsemaan, kun en ole itse elänyt Jugoslaviassa. Plus ymmärrykseni mukaan Titon harjoittama kommunismi oli kuitenkin vapaampaa ja avoimempaa kuin Neuvostoliiton (varsinaisesta sananvapaudesta ei tietenkään silti voida Jugoslaviassakaan puhua), ja monet täällä muistavat Titon ihmisenä, joka yhdisti Balkanin kansat ja jonka kuolema johti lopulta katastrofiseen sotaan.
Vaikka Slovenia on pieni, olen usein hokenut, että maa on hyvin monipuolinen ja alueellisesti erilainen. Samassa maassa voi lasketella Alppien rinteillä ja löhötä hiekkarannalla auringon hellittävänä. Erot näkyvät kuulemma myös ihmisissä - ihmiset rannikolla ovat kuulemma avoimempia ja sosiaalisempia kuin muut sloveenit, jne jne.
Se, mistä vielä pidän Balkanilla ja Sloveniassa ylipäätään, on se, että että tunnet olosi tervetulleeksi. Missä tahansa on mukava kahvila, jonne voi istua ja ottaa vaan rennosti, ja katsella ohi kulkevia ihmisiä. Kaikki ovat aina ystävällisiä ja valmiita auttamaaan. Jotenkin tämä osa Eurooppaa on vienyt sydämeni, ja olen varma, että tulen vielä palaamaan tänne uudestaan.
Slovenia painii myös talousongelmien kanssa tällä hetkellä. Viime viikon keskiviikkona meidän kaikki luennot oltiin peruttu, koska Slovenian hallitus suunnittelee muuttavansa tähän asti ilmaisen yliopistokoulutuksen maksulliseksi, joten julkisen puolen työntekijät menivät lakkoon. Myös muita etuja suunnitellaan leikattavaksi rankalla kädellä. Toivotaan, että yliopistokoulutus säilyisi maksuttomana.
Oma arki on täällä jo niin "arkipäiväistä", että ei sitä edes kunnolla huomaa. Aina kun käy matkalla, näkee taas Ljubljanan erilaisin silmin, mutta muuten on jo jotenkin tottunut elämään täällä. En ole kuitenkaan tylsistynyt, sillä aika kiitää kovaa vauhtia eteenpäin ja tuntuu jotenkin siltä, että se loppuu kohta kesken.
lauantai 7. huhtikuuta 2012
Maribor, pääsiäinen ja muita kuulumisia
Ensin yleisiä kuulumisia: Riikka oli viime viikon täällä, ja oli hirveän kivaa. Tehtiin klassinen Slovenia-reitti Ljubljana-Piran-Bled, tavattiin mun kavereita ja istuttiin myös pubeissa aika ahkerasti :D Oli hauskaa ja olin iloinen, että Riikka tuntui tykkäävän Sloveniasta aivan yhtä paljon kuin mäkin. :)
Viime aikoina on pitänyt paiskia kouluhommia oikeasti, mikä on hieman stressannut. Onneks oon saanut edes vähän aloiteltua hommia, että kaikki ei jää roikkumaan loppukevääseen. Nyt on tosin pääsiäisloma. Slovenialaiset ei vietä pääsiäistä kai mitenkään sen erikoisemmin, lähinnä ilmeisesti syövät yhdessä ja sunnuntaina kuulemma monet tapaavat ottaa myös alkoholia porukalla :D Vaikka Slovenian virallinen uskonto on katolilaisuus, olen käsittänyt, että monelle uskonto ei ole mikään erityisen merkittävä asia täällä, mistä johtunee myös se, että pääsiäisestä ei tehdä niin isoa numeroa. Jopa eilen pitkänäperjantaina kaikki kaupat olivat vielä auki (huom: maassa, jossa ainoastaan tyyliin yksi kauppa on sunnuntaisin auki ja lauantaisin kaikki sulkeutuu jo kolmen aikaan!) ja elämä ihan normaalia.
Huomenna meidän olis tarkoitus järjestää vaihtareiden kanssa pääsiäsibrunssi, jonne kaikki tuo jotain syömistä. Näytin kuvan mämmistä ja ihmiset olivat siitäkin huolimatta vielä kiinnostuneita maistamaan sitä ja pyysivät tekemään sitä :D Nojoo, ei ihan onnistu, täältä ei saa tarvikkeita ja mulla ei ole rehellisesti sanottuna hajuakaan, miten mämmiä valmistetaan, käsittääkseni se on aika vaikeeta? :D Olis ollut kiva koristella pajunkissoja ja viedä niitä näytille, mutta en ehtinyt niitäkään täältä etsiä, höh.
Tänään käytiin Mariborissa, joka sijaitsee lähellä Unkarin rajaa ja on Slovenian toiseksi suurin kaupunki. Se on myös ainoa yliopistokaupunki Ljubljanan lisäksi. Tästä johtuen Ljubljanan ja Mariborin välillä vallitsee luonnollisesti kilpailuasetelma, ja monet ljubljanalaiset nimittelevät Mariboria Mariboringiksi.
Koska haluttiin säästää rahaa, kokeiltiin ekaa kertaa Prevoz-sivustoa, jossa slovenialaiset tarjoavat kimppakyytejä. Sivusto oli aivan loistava, alettiin eilen illalla katsoa kyytejä Mariboriin ja saatiin vaivaisessa tunnissa hommattua itsellemme kyyti Mariboriin slovenialaiselta naiselta. :)
Mariborissa ei tosiaan ole mitään erityisen merkittävää nähtävää, mutta ihan kaunis kaupunki se on. Ja slovenialaisittain iso, kaupungissa on noin 89000 asukasta. Tänä vuonna Maribor on myös Euroopan kulttuuripääkaupunki, kuten Turku oli viime vuonna. :) Maisemat Ljubljana-Maribor välillä olivat taas mielettömän kauniit, niin kuin aina Sloveniassa. Että tulen kaipaamaan näitä vuoria ja laaksoja, kun lähden.
Reissusta tuli aika halpa, koska päästiin liftaamalla takaisin kotiin! Käveltiin ensin Ljubljanaan menevän tien varrelle ja venailtiin noin 15 minuuttia, kunnes eräs auto pysähtyi, ja mukava slovenialainen mies ja hänen 15-vuotias poikansa poimivat meidät kyytiin. :) Olin iloinen, että onnistuttiin, koska yritettiin jo viime viikolla liftata Mariboriin ja silloin kukaan ei pysähtynyt :D Nyt oli onnea matkassa, ja turistiin miehen ja hänen poikansa kanssa automatkan ajan, vaikka perheen isä ei osannut kovin hyvin englantia eikä me niin hyvin sloveniaa. Jotenkin yhteinen kieli kuitenkin löytyi, ja he ajoivat meidät Ljubljanan keskustaan asti, vaikka asuivat itse kauempana lähiössä. Slovenialaiset on kyllä aina niin ystävällisiä.
Sellaista. Kaikki on edelleen hyvin, vaikka ilmat on viilentyneet ja nyt on satanut paljon. Kuvat Suomen lumisateesta kyllä lohduttaa ihan kivasti.. :D Ens viikolla meidän olis tarkoitus reissata Wieniin ja Bratislavaan, ja sen jälkeen olis tiedossa Serbian-matka. Aika kuluu niin nopeasti, apua..
Viime aikoina on pitänyt paiskia kouluhommia oikeasti, mikä on hieman stressannut. Onneks oon saanut edes vähän aloiteltua hommia, että kaikki ei jää roikkumaan loppukevääseen. Nyt on tosin pääsiäisloma. Slovenialaiset ei vietä pääsiäistä kai mitenkään sen erikoisemmin, lähinnä ilmeisesti syövät yhdessä ja sunnuntaina kuulemma monet tapaavat ottaa myös alkoholia porukalla :D Vaikka Slovenian virallinen uskonto on katolilaisuus, olen käsittänyt, että monelle uskonto ei ole mikään erityisen merkittävä asia täällä, mistä johtunee myös se, että pääsiäisestä ei tehdä niin isoa numeroa. Jopa eilen pitkänäperjantaina kaikki kaupat olivat vielä auki (huom: maassa, jossa ainoastaan tyyliin yksi kauppa on sunnuntaisin auki ja lauantaisin kaikki sulkeutuu jo kolmen aikaan!) ja elämä ihan normaalia.
Huomenna meidän olis tarkoitus järjestää vaihtareiden kanssa pääsiäsibrunssi, jonne kaikki tuo jotain syömistä. Näytin kuvan mämmistä ja ihmiset olivat siitäkin huolimatta vielä kiinnostuneita maistamaan sitä ja pyysivät tekemään sitä :D Nojoo, ei ihan onnistu, täältä ei saa tarvikkeita ja mulla ei ole rehellisesti sanottuna hajuakaan, miten mämmiä valmistetaan, käsittääkseni se on aika vaikeeta? :D Olis ollut kiva koristella pajunkissoja ja viedä niitä näytille, mutta en ehtinyt niitäkään täältä etsiä, höh.
Tänään käytiin Mariborissa, joka sijaitsee lähellä Unkarin rajaa ja on Slovenian toiseksi suurin kaupunki. Se on myös ainoa yliopistokaupunki Ljubljanan lisäksi. Tästä johtuen Ljubljanan ja Mariborin välillä vallitsee luonnollisesti kilpailuasetelma, ja monet ljubljanalaiset nimittelevät Mariboria Mariboringiksi.
Koska haluttiin säästää rahaa, kokeiltiin ekaa kertaa Prevoz-sivustoa, jossa slovenialaiset tarjoavat kimppakyytejä. Sivusto oli aivan loistava, alettiin eilen illalla katsoa kyytejä Mariboriin ja saatiin vaivaisessa tunnissa hommattua itsellemme kyyti Mariboriin slovenialaiselta naiselta. :)
Mariborissa ei tosiaan ole mitään erityisen merkittävää nähtävää, mutta ihan kaunis kaupunki se on. Ja slovenialaisittain iso, kaupungissa on noin 89000 asukasta. Tänä vuonna Maribor on myös Euroopan kulttuuripääkaupunki, kuten Turku oli viime vuonna. :) Maisemat Ljubljana-Maribor välillä olivat taas mielettömän kauniit, niin kuin aina Sloveniassa. Että tulen kaipaamaan näitä vuoria ja laaksoja, kun lähden.
 | ||||||
| Mariborin keskusaukio. Täällä on nyt säät huonontuneet ja tällä viikolla on satanut hitosti! (Huom. ennen tätä viikkoa täällä on satanut vain kerran sinä aikana, kun olen ollut täällä) |
 | |||||
| Näitä merkkejä oli ympäri Mariboria. Ilmeisesti tarkoittaa, että suutelu on sallittua? :D |
 |
| En tiedä, onko Sloveniassa paikkaa, josta ei näkyis vuoria? :D |
Reissusta tuli aika halpa, koska päästiin liftaamalla takaisin kotiin! Käveltiin ensin Ljubljanaan menevän tien varrelle ja venailtiin noin 15 minuuttia, kunnes eräs auto pysähtyi, ja mukava slovenialainen mies ja hänen 15-vuotias poikansa poimivat meidät kyytiin. :) Olin iloinen, että onnistuttiin, koska yritettiin jo viime viikolla liftata Mariboriin ja silloin kukaan ei pysähtynyt :D Nyt oli onnea matkassa, ja turistiin miehen ja hänen poikansa kanssa automatkan ajan, vaikka perheen isä ei osannut kovin hyvin englantia eikä me niin hyvin sloveniaa. Jotenkin yhteinen kieli kuitenkin löytyi, ja he ajoivat meidät Ljubljanan keskustaan asti, vaikka asuivat itse kauempana lähiössä. Slovenialaiset on kyllä aina niin ystävällisiä.
Sellaista. Kaikki on edelleen hyvin, vaikka ilmat on viilentyneet ja nyt on satanut paljon. Kuvat Suomen lumisateesta kyllä lohduttaa ihan kivasti.. :D Ens viikolla meidän olis tarkoitus reissata Wieniin ja Bratislavaan, ja sen jälkeen olis tiedossa Serbian-matka. Aika kuluu niin nopeasti, apua..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)