Yleistä höpinää

Jos sitä joskus on tullut valitettua Suomen takatalvesta, niin kyllä täällä Sloveniassakin säät osaa heitellä. Täällähän on tosiaan ollut helmikuun lopusta asti pääosin aurinkoiset säät ja suunnilleen huhtikuun lopusta saakka lämpötila on pyörinyt tasaisesti +25 asteessa täällä. Viime lauantaina mittari nousi +34 asteeseen ja oli kyllä tukahduttavan kuuma. No, la-su yönä lukemat laskivat sitten ihan yllättäen +8 asteeseen! Viimeksi täällä on ollut varmaan noin kylmä joskus helmikuussa. Oli hämmentävää, kun lauantaina oli meinannut läkähtyä t-paidassa ja shortseissa ja tuli myös vähän palettua auringossa, mutta sunnuntaina täytyi pukeutua villatakkiin, pitkiin housuihin, kevättakkiin ja kaulahuiviin. :D

Onneksi huomenna kelit palautuu ilmeisesti taas +20 asteen paikkeille. Toivottavasti sää ei enää sekoile tuollaisella tavalla, sillä viikonloppuna saan taas Suomi-vieraita, kun Miila, Eve ja Tiia saapuvat (tää toukokuu on oikea supervierailukuu!) ja aiotaan suunnata rannikolle Piraniin viikonloppua viettämään, ollaan varattu hostellikin yhdeksi yöksi. Hurraa! Rakastan sekä Slovenian että Kroatian rannikkoa (nehän siis sijaitsevat aivan vierekkäin ja Ljubljanasta ajaa vain pari tuntia myös Kroatian rannikolle) ja voisin mielelläni viettää siellä vaikka monta päivää auringossa maaten. Mun Erasmus-kaverit vitsailee, että eikö mua jo kyllästytä rannikolla ravaaminen (oon viettänyt viimeiset kolme viikonloppua putkeen jossain päin rannikkoa), mutta ei todellakaan. Piran on niin mun kaupunki, siellä on kaikkea mitä rakastan – meri, hyvä ilmasto, meriruokaa ja kaunista arkkitehtuuria.

Auringonlasku Piranissa Slovenian rannikolla..

Ja pyykkien kuivausta Rovinjissa Kroatian rannikolla..

Mulla on enää kuukausi jäljellä, mikä on hiton hämmentävää! Vastahan sitä Sloveniaan lähtöön oli monta kuukautta ja sitä ei osannut edes ajatella elämää Eramuksen jäökeen. Mun lentoliput on tosiaan ostettu Suomeen 17.kesäkuuta, ja jo viikko paluun jälkeen mulla alkaakin työt. Samaan aikaan kun lähtö lähenee, elämä on arkipäiväistynyt täällä. Ulkona käyminen ja matkustelu ovat vähentyneet, sitä viettää iltoja kotonakin ihan mielellään jotain niin tylsää tehden kuin televisiota katsellen. Kotona on myös osittain pakko olla siksi, että jopa niitä kouluhommiakin on pitänyt nyt alkaa oikeasti tehdä, koska deadlinet lähestyy uhkaavasti..

En valita, eihän Erasmus-huumakaan voinut loputtomiin jatkua. Samaan aikaan sitä kuitenkin stressaa ja tekee pientä listaa mielessään, missä pitäisi käydä ja missä kaikkialla käydä!  Haluaisin hirveästi nähdä ainakin Etelä-Balkanin, erityisesti Albanian, enemmän Triglavin upeaa kansallispuistoa täällä Sloveniassa, Krkin saaren Kroatian rannikolla..  Mutta toisaalta, aika ja rahat eivät kyllä millään riitä noihin kaikkiin, joten täytyy karsia. Ainakin on hyvä syy tulla uudestaan.

Ljubljanan katuja kävellessä tulee jo kaikenlaisia ”Vitsit mun tulee ikävä tätä”.. ajatuksia mieleen, vaikka toisaalta myös Suomeen paluu on alkanut pyöriä aktiivisemmin mielessä eikä sitä pelkästään ajattele, että ”no se on sitten joskus”.  Samaan aikaan haluan nauttia vikoista viikoista täällä ja että ne on yhtä spesiaaleja kuin suurin osa ajasta täällä on ollut.