Erasmus yhden kuukauden jälkeen

1 kuukausi takana täällä jo. En tajua, että olen ollut vasta niin vähän aikaa poissa Suomesta ja toisaalta jo niin kauan täällä. Aika kiitää hirveän lujaa, ja lähes kokoajan ehtii tapahtua jotain.

Erasmus on jännä juttu. Vaikea selittää, miten paljon siihen sisältyy. Toisaalta kaiki Erasmus-kliseet pitää hyvin paikkansa - Erasmus on paljon bileitä, matkustelua ja ajoittain aikaa löysääkin opiskelua.  Mutta on se paljon muutakin. Tuskin missään oppisin tuntemaan Eurooppaa niin hyvin kuin täällä. Baaripöydissä käydään yleisen paskanjauhamisen ohessa myös kiehtovia keskusteluja eri maiden politiikasta, kulttuueroista jne jne. Tuntuu, että tiedän jo nyt eri Euroopan maista ja niiden poliittisesta tilanteesta ja kulttuurista paljon enemmän kuin oppisin uutisia lukemalla tai mitään kv-politiikan tenttikirjoja pänttäämällä. Samaten olen oppinut niistä asioista, jotka kärhämiä ja ongelmia voivat eri kulttuurien välillä aiheuttaa. Ja loppujen lopuksi: Ihmisiä kaikki, ja vaikka kulttuurisiakin yleistyksiä voi tehdä, niitä on myöskin mahdotonta tehdä. Kun tapaa kaksi täysin erilaista ihmistä samasta maasta, huomaa, miten turhia useimmat streotypiat lopulta ovat.

Erasmus on myös rentoilua ja tietyssä kuplassa elämässä. Naureskeltiin just, miten spontaania ja coolia meidän elämä on täällä. Päätettiin esimerkiksi eilen, että lähdetään viikonlopuksi Zagrebiin Kroatiaan. Mentiin vaan asemalle ja varattiin liput. On mahdotonta tajuta, miten pienet välimatkat täällä keskellä Eurooppaa on. Viime viikonloppu Venetsiassa, tämä viikonloppu Zagrebissa. Välillä en sisäistä, että tää on tosiaan mun normaalia elämää nyt :D

Meidän päiväohjelma on myös lähes aina samanlainen: Koulua, sitten pitkä lounas, sitten kahville ja illalla tavataan joko kavereita tai tehdään jotain muuta. Elämä on hirveän rentoa, mutta olen silti onnellinen. Ollaan puhuttu paljon siitäkin muiden vaihtareiden kanssa, että jokainen meistä on paljon vakavempi tyyppi kotimaissaan. Totta kai. Kotona pitää keskittyä opiskeluun, töihin ja kaikkeen arkirutiinin pyörittämiseen. Ei mua ole ikinä suomalainen työorientoitunut elämä mitenkään hirveästi ahdistanut, mutta ei täällä ei tunnu silti yhtään pahalta tai paskalta, että ei tarvitse suorittaa. Ehtii sitä sitten taas kotona, tästä ajasta pitää nauttia.

Kroatialais-saksalainen Sasha, belgialainen Coline, minä ja liettulainen Ruta Parlament Pubissa mananataina. Parlament Pubin maanantai on Erasmus-vaihtareille suunnilleen sama asia kuin Tiistai-Dorka Vostokeille.

Minä ja saksalainen Julia kahvilla Skofja Lokassa. Tuolloin oli vielä kylmä, ja mulla oli villapaidan alla toinenkin paita. Jotenkin Slovenian ilmasto on niin erilainen, että -5 astetta tuntuu suomalaiselle kylmältä, nin oudolta kuin se kuulostaakin.

Täällä on juhlittu nyt myös koko kuukauden karnevaaleja. Eniten karnevaalimeininkejä on Ptuj-nimisessä kaupungissa Pohjois-Sloveniassa, jossa vietetään Kurentovanje-nimistä karnevaalijuhlaa. Mutta myös Ljubljanasssa vietettiin minikarnevaaleja:

En tiedä, miksi näitä ylläolevia otuksia virallisesti kutsutaan, mutta ne kuuluvat slovenialaiseen karnevaaliperinteseen. Ilmeisesti ideana on, että he tanssivat talven pois ja toivottavat kevään tervetulleeksi.

Eilen oltiin paikallisessa opiskelija-asuntolassa Rozna Dolinassa, jossa järjestettiin isot karnevaalibileet. Meininki oli kuin suomalaisilla kesäfestareilla - jengiä oli hitosti ja Roznaan oltiin tilattu jopa bändi ulos soittamaan. Olin taas vähän kipeä, mutta oli pakko silti mennä, koska kaikki tuntuivat olevan niin järkyttyneitä siitä, että Suomessa ei vietetä karnevaaleja mitenkään erityisemmin. :D

Mutta joo. Tänään alkaa kolmas päivä yliopistolla. Viikonloppuna Zagrebiin, ja maanantaina saapuvat tänne ihanat Mari&Tuija!! Ekat Suomi-vieraat, iik!! Toivotaan, että ilmat on hyvät. Ainakin viikonlopuksi on luvattu +16-astetta. Sydän tuohon perään.

Venice!

Huh huh. Olis taas vaikka miten paljon kertomista, mutta keskityn tässä päivityksessä Venetsiaan, jossa reissattiin viime viikonloppuna karnevaaleja juhlimaan belgialaisen Colinen, suomalaisen Sannan ja saksalaisen Julian kanssa.

Lähdettiin lauantaiaamuna joskus viideltä köristelemään kohti Italiaa. Bussimatka maksoi menopaluuna 45 euroa, mikä oli aika kallis täkäläisellä hintatasolla, mutta suurin osa busseista oli jo täynnä karnevaalien vuoksi, joten päädyttiin ottamaan kuitenkin toi bussi. Italialainen bussikuski oli jotenkin kiinnostunut meidän suomalaisten passeista ja kyseli, miksi mulla ja toisella Sannalla on sama etunimi. Oli vähän vaikea antaa tyhjentävää vastausta. Samaten tyyppi kyseli, mitä "poliisi" tarkoittaa ja vitsaili sitten, että ollaanko me poliiseja.

Nukuin koko matkan ja kun heräsin Italiassa oli aika ihmeellinen olo, tuntui, kuin olis ollut taas jossain toisessa todellisuudessa. :D Täällä on vaikea käsittää, miten lähellä kaikki on. Muutama tunti vain pois Ljubljanasta lähes mihin suuntaan vain, ja olet jo toisessa maassa.

Venetsia oli ihana. Pelkäsin aluksi, että se olisi liian turistihelvetti mun makuuni, mutta tykkäsin kyllä hirveästi kaupungista! Oli jotenkin epätodellista, että ihmiset todella asuvat paikassa, jossa ei ole autoja ja joka vajoaa joka vuosi muutaman millimetrin alaspäin. Ja jossa koko keskusta on pyhitetty lähinnä turistien tarpeisiin. Ihmeteltiin, että missä hitossa paikalliset käy esim ruokakaupassa, kun keskusta on täynnä vain turistiravintoloita?! Ja kuitenkin Venetsia oli hirveän kaunis ja ainutlaatuinen kaupunki.

Venetsia oli aivan täynnä ihmisiä karnevaalien vuoksi ja kaduilla piti oikeasti välillä _jonottaa_ että pääsi liikkumaan, mutta meininki oli hirveän iloinen ja vapautunut. Sekä huntujensa päälle maskit vetäneet muslimitytöt että kikattelevat transut juhlivat sulassa sovussa keskenään. Miks ihmiset osaa etelässä juhlia ilman överikännejä ja tappeluja nakkikioskilla? Miksi ei Suomessa?

Sen lisäksi että käveltiin paljon ja juhlittiin karnevaaleja, syötiin italialaista pizzaa ja jäätelöä. Mmm. Tykkäsin Italiasta ja haluaisin päästä reissamaan lisää siellä! Ehkä pitää yrittää järjestää toinen reissu vaikka Roomaan, kun täällä päin Eurooppaa nyt hengailee. Mutta nojoo, nyt loppui Venetsia-hehkutus, antaa kuvien puhua puolestaan:

Ensimmäinen sadoista kanaalikuvista.

Hui!

Coline and carneval spirit.

Aamupiknik Venetsian sillalla. Koska ei voitu maksaa opiskelijoina 7 euroa hotellin aamupalasta, päädyttiin tähän. :D

Viime viikolla oli muutamia koti-ikäväpäiviä ja selvää kulttuurishokkioireilua, mutta nyt on taas mennyt tosihyvin ja fiilis ollut hyvä. Jännä, miten fiilikset voi vaihdella täällä välillä voimakkaasti, lähinnä siten, että jotkut sellaiset asiat, jotka ei mua Suomessa voisi vähempää hetkauttaa, saattaa täällä vaivata mua sikana. Pääasiassa oon kuitenkin ollut tasaisen iloinen, mikä on tietenkin hyvä juttu.

Viime viikolla meidän kielikurssi loppui. Sain sloveniasta kympin ja mulla oli kokeessa vain kaksi virhettä :D Uskomatonta. Koe oli kyllä hiton helppo, sekä kirjallinen että suullinen osuus. Sain kyseistä kurssista kolme noppaa ja ne taisivat olla koko yliopistourani helpoimmat opintopisteet, kun vertaa muutamiin tiedotusopin kursseihin ja niiden työmäärään suhteessa opintopisteisiin.. Lämpimiä terveisiä vaan tutkimuspraktikum-tovereilleni Miilalle ja Ainolle!

Tänään mulla alkoi myös yliopisto-opiskelut. Meidän tiedekunta on hieno ja moderni rakennus. Osa uusista kurssikavereista näytti ihan samalta kuin Tampereen yhteiskuntatieteiden opiskelijat - graafikkolaseja ja hipsterityyliä. Nauratti, mutta toisaalta tuntui kotoisalta. Olen kyllä hiton iloinen, että otin kielikurssin ennen opiskelujen alkua. Oli huomattavasti helpompaa, kun tunsi jo osan lössistä tiedekunnassa eikä tarvinnut alkaa yksin setviä kaikkia asioita tai aloitaa sosiaalisia kuvioita ihan nollasta, isoilla luennoilla on kuitenkin vähän vaikeampi tutustua ihmisiin kuin pienessä kurssiryhmässä. Toisaalta on kuitenkin tosikiva, että saa taas tutustua uuteen satsiin ihmisiä eri maista.

Mun lopullinen lukujärjestys on vieläkin vähän epäselvä ja koska otan kursseja muista tiedekunnista, tähän liittyy myös vähän paperibyrokratiaa. Mutta ainakin perjantait tulee olemaan vapaita, hurraa. Journalismiahan en tule opiskelemaan yhtään tänä keväänä - vähän harmittaa, mutta tämä oli jo tiedossa jo etukäteen, niin ei nyt mitään suurta surua aiheuta. Yritettiin tosin käydä ruinaamassa muutaman muun journalistivaihtarin kanssa, että oltais saatu tehdä edes jotain erillistöitä joillekin journalistiikan professoreille. Ei onnistunut. Muissa tiedekunnissa on tämä mahdollisuus, mutta ei Faculty of Social Sciencessa, buhuu. Mutta kirjoitan näistä jutuista lisää seuraavassa postauksessa. Se vidimo eli nähdään sloveniaksi!

Malo govorim slovensko

Ylihuomenna on slovenian koe, joten päätin paeta opiskelemista päivittämällä blogia. Mulla on ollut nyt niin jumalattoman pitkä loma, että on hirveän vaikeaa motivoida itseään opiskelemaan. Saa nähdä, miten ens viikolla oikeet opinnot lähtee käyntiin, koska mun yleisfiilis on todella laiska. :D

Tässä neljän viikon aikana oon oppinut jotain slovenian alkeita, tyyliin esittelemään itseni, kysymään hintoja kaupassa ja jotain kielioppia. Opettaja sanoi, että kielen opiskelua olis vielä mahdollista jatkaa keskitasollekin jos haluaa. Harkitsen asiaa, riippuu täysin mun lukujärjestyksestä, mutta voishan se olla hauskaa. Tästä kielikurssista saa muuten kolme noppaa, eli Suomessa opintorekisteriin pamahtaa merkintä slovenian alkeista, hauskaa :D

Viime viikolla meille järjestettiin iltaohjelmana slovenialaisten viinien maisteluilta paikallisessa viinibaarissa. Slovenialaiset viinit olivat yllättävän hyviä ja ilta mukava, kuten kuvasta näkyy:

Tsekki, Belgia, Kroatia-Saksa, Liettua, Suomi!

Lauantaina lähdettiin taas reissamaan suomalaisen Sannan, belgialaisen Colleenin ja liettulaisen Rutan kanssa lähellä sijaitsevaan pikkukaupunkiin Kamnikiin. Kamnik oli tyypillinen slovenialainen kaupunki- pieni, keskiaikainen ja vuorten ympäröimä.

Sloveniassa satoi myös viime viikolla lunta! Tällä viikolla ilmojen pitäisi taas onneksi kääntyä keväisiksi, sillä loppuviikoksi on luvattu jo taas +8 astetta. Hurraa.

Kamnik

Huomenna on ystävänpäivä ja tarkoituksena olis, että me vaihtarit tehdään paikallisia leivoksia, hunajakakkuja! Sain myös tällä viikolla uuden kämppiksen, saksalaisen pojan. Ihan mukavalta tyypiltä vaikuttaa, vaikka ei olla vielä hirveästi ehditty puhua. Vuokranantajani on myös edelleen huippu, viime viikonloppuna hän tarjosi minulle itse tekemäänsä viiniä, mikä oli kyllä aika tujua..

Koulu alkaa tosiaan ens viikolla, mikä tarkoittaa kielikurssiporukan hajoamista ja sitä, että kaikki loput eli suurin osa Erasmuksista vyöryy kaupunkiin. Tosijännä, että suurin osa tosiaan vasta saapuu tänne! Tässähän tuntee jo itsensä melkein vanhaksi opiskelijaksi. :D Hauska tutustua kyllä uusiin tyyppeihin, mutta toisaalta toivoo myös, että kielikurssin porukkaan tulee pidettyä yhteyttä, vaikka opiskellaankin eri tiedekunnissa.

Mutta jees. Mulla täyttyy kuukausi täällä ensi sunnuntaina, jota voi sitten juhlistaa Venetsian karnevaaleilla, jonne lauantaina lähdetään! :) Hurraa.

PS: Pakko kysyä, että onko tää biisi suosittu myös Suomessa? Täällä se tulee kokoajan radiossa ja siitä on ehtinyt muodostua jo eräänlainen epävirallinen Erasmus-biisi meille. Homma lähti liikkeelle siitä, kun täällä olevat portugalilaiset esitti ja tanssi tän biisin meille meidän get together illassa. Mietin vaan, että onko tää muuallakin maailmasssa suosittu vai pelkästään Sloveniassa :D

Kuulumisia sairasvuoteelta

Viime perjantaina oli jo aika legendaariksi muodostuneet puolalaisen vaihtarin syntymäpäivät. Bileet oli mahtavat, ilmaista juomaa riitti ja kaikilla oli tosihauskaa. Bileet pidettiin näissä kuuluisissa Ljubljnan opiskelijadormeissa, joissa suurin osa vaihtareista ja myös slovenialaisista opiskelijoista asuu. Dormeissa asuu lähes puoli-ilmaiseksi (vuokra on noin 80 euroa kuussa), mutta niissä jaetaan huone toisen opiskelijan kanssa, mistä syystä päädyin itse hakemaan yksityistä kämppää. Osassa dormeissa on myös suhteellisen villi meininki. Meidän bileisännän dormi oli ilmeisesti sellainen, että siellä saa tehdä mitä vaan ilman että kukaan valittaa, koska biletettiin käytävällä aamuyöhön asti. Vahvisti samalla myös omaa usko siitä, että yksityinen vuokrakämppä oli mulle oikea vaihtoehto :)

Viikonlopun jälkeen sain kuitenkin flunssan ja kaaduin sänkyyn lepäilemään. Vuokranantajani osoitti taas liikuttavalla tavalla, miten mukavia slovenialaiset ovat - hän toi minulle teetä, lääkettä ja napsilasin piristykseksi, ja kokkasi minulle myös ruokaa, kun sairastin. Olin ihan hämmentynyt tästä kaikesta. Tuntui kyllä luksukselta, kun on monen vuoden yksin asumisen aikana tottunut siihen, että kipeänäkin on pakko mennä hakemaan lääkkeet ja ruoka kaupasta itse.

Ljubljanalaiset lääkkeet, teetä, shottilasi ja hunajaa :D

Sairaspäivinä viihdykettä tarjosivat Iidan matkalahjaksi mukaan antama Jonathan Gloverin Ihmisyys-kirja, joka käsittelee 1900-luvun moraalihistoria ja sotien, diktatuurien ja joukkomurhien psykologiaa. Erittäin mielenkiintoista luettevaa. Sen lisäksi viihdytin itseäni katsomalla Pasilaa (joka näkyy onneksi myös ulkomailla, jee) ja Don' Tell My Mother That I'm in.., joka on varsin mielenkiintoinen matkailuohjelma. Sarjassa journalisti Diego Bunuel matkustaa muun muassa Iranissa ja Pohjois-Koreassa ja muissa vähän astetta kovemmissa paikoissa. Jaksoja löytyy muun muassa Youtubesta, jos jotain kiinnostaa.

Viime viikolla selätettiin myös byrokratia, kun haettiin toisen suomalaisen Sannan kanssa itsellemme oleskeluluvat Sloveniaan. Sloveniassa poliisi siis oikeasti valvoo EU-kansalaisten yli kolmen kuukauden oleskelua maassa, kun esimerkiksi Suomessa on kuullut, että poliisia ei ilmeisesti juurikaan Erasmus-opiskelijat kiinnosta, kun ne kuitenkin reissaa välillä ulos maasta jne. No, täällä kuulemma oleskeluluvan puuttumisesta yli 3 kuukauden jälkeen voi saada yli 600 euron sakot, joten päätettiin, että parasta vaan hakea sitä. :D Meille varoiteltiin, että kyseessä on hirveän vaikea prosessi, mutta lopulta homma sujui yllättävän kivuttomasti. Maahanmuuttovirkailijat olivat ukrainalaisiin verrattuna ystävällisiä ja toinen heitti vitsiä sormuksestani ja siitä, että sillä on helppo lyödä ihmisiä. :D Siltä varalta, että tätä nyt sattuu lukemaan joku Sloveniaan vaihtoa suunnitteleva, niin tässä ohjeet residence permentin hakuun.

-Ensinnäkin tarvitset mukaan: Passin, värillisiä passikuvia (kuvat voi ottaa myös virastossa, hinta 9,50 e), todistuksen sairasvakuutuksesta (Kelan myöntämä Eurooppalainen sairaanhoitokortti riittää), todistuksen siitä, että pystyt elättämään itsesi Sloveniassa (yliopistolta saa saapuessa paperin, joka vaan täytetään todisteena, mitään muuta selvitystä omista tuloista ei tarvitse näyttää) ja hyväksymiskirjeen Ljubljanan yliopistosta. Ota näistä kaikista etukäteen kopiot, koska näytät ensin virkailijalle alkuperäiset dokumentit, ja sen jälkeen he ottavat itselleen kopiot niistä. Jos sinulla ei ole kopioita mukana, virkailijat passittavat sinut takaisin hakemaan ne.
-Virastossa: Jos tarvitset vielä passikuvia/huomaat, että olet unohtanut ottaa kopion jostakin paperista, käy ensin päätalon valokuvaamossa hoitamassa asiat. Sen jälkeen etsi virasto. Se löytyy monimutkaisen rakennuskompleksin kellarista. Ota aulasta henkilötietolomake ja täytä se vuoroa odotellessa.
-Istu virkailijan kanssa, toivo, että hän osaa englantia ja katsele, kun hän täyttelee papereita ja lyö niihin leimoja. Itselleni sattui onneksi englannin kielen taitoinen ja huumorintajuinen veikko, mutta olen kuullut monilta vaihtareilta, että monet maahanmuuttoviraston virkailijat eivät osaa englantia, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.
-Saat mukaasi lapun, jota voit pyydättäessä näyttää todisteena siitä, että olet hakenut asumislupaa.
-Tarkkaile postiasi seuraavien viikkojen ajan. Kun sinne tulee kirje sloveniaksi jostain virastosta, käännä se ja varmista, että olet saanut residence permentin. Kävele virastoon hakemaan residence perment, koska se pitää noutaa siis henkilökohtaisesti.
-Onnittele itseäsi ja käy halvalla kaljalla vaihtarikavereidesi kanssa (tämän aion tehdä sitten, kun olen päässyt noutamaan oman korttini)

Kielikurssi jatkuu vielä ensi viikon ajan, sen jälkeen alkaa viralliset opiskelut. Mun tiedekunta sijaitsee vähän päälle parin kilsan päässä keskustasta, joten kuljen varmaan pyörällä sinne. Ljubljanan yliopistossa ensimmäinen viikko on niin sanottu "shoppailuviikko", jossa kursseja saa käydä ensin testaamassa ja sitten päättää, osallistuuko niille vai ei. Mulla olis alustavissa suunnitelmissa ottaa opintoihin ainakin EU:n tulevaisuutta käsittelevä kurssi, kv-politiikkaa ja "Communication Management" ja "Crisis Management" nimiset kurssit. Luennot on täällä älyttömän pitkiä, osa kestää esimerkiksi nelisen tuntia putkeen ja alkaa tyyliin jo kahdeksalta aamulla. Siksi en jaksa ottaa samalle päivälle ainakaan hirveän montaa kurssia.

Opiskeluiden lisäksi alkaa viralliset SOU:n (Ljublanan yliopiston kansainvälinen opiskelijajärjestö) tervetuloviikot, jolloin bileitä riittää. Suurin osa Erasmuksistahan saapuu vasta nyt, koska läheskään kaikki ei osallistuneet kielikurssille.

Lähden tästä nyt kohti taidegalleriaa. Tänään on Slovenian kansallisrunoilijan France Presernin
päivä, jolloin juhlitaan slovenialista kulttuuria. Tänään on virallinen vapaapäivä, ja kaikki museot ja taidegalleriat on ilmaisia. :) Hieno tapa, voisi tuoda Suomeenkin.

Pakko sanoa, että viihdyn täällä tosihyvin. Hämmentävää, että tää maa on ollut vasta niin lyhyen aikaa itsenäinen ja elänyt ilman kommunismia, ja kaikki on kehittynyt silti hirveän nopeasti. Ihmisistä huokuu jotenkin sellainen ystävällisyys ja tyytyväisyys siihen, mitä niillä täällä on. Ehkä oon vieläkin jossain kulttuurishokin onnivaiheessa, mutta jotenkin tää maa on vaan vienyt mun sydämen :D

Vuorimaisemia bussimatkalla Skofja Loka-Ljubljana. Oon ihan lumoutunut näistä Slovenian vuorimaisemista!

Škofja Loka, salsaa ja kylmyyttä

Talvi on saapunut myös Ljubljanaan, buhuu. Kaipaan hirveästi ensimmäisen viikon lämpimiä kevätilmoja, jolloin istuttiin ulkona kahvilassa. Täällä on nyt sellaiset -5 astetta pakkasta ja se tuntuu ”niin kylmältä” – vähän kyllä lohduttaa lueskella Suomen yli -20 asteen pakkasista ja siitä, että Helsingissä on ilmeisesti uutisoinnista päätellen menossa tyyliin maailmanloppu? :D

Elämä soljuu edelleen eteenpäin mukavasti. Ohjelmaa on paljon, ja bileitä on ollut tarjolla niin paljon, että on pitänyt välillä ihan oman jaksamisen vuoksi kieltäytyä kutsuista.

Juhlimisen ja slovenian opiskelun lisäksi tällä viikolla on tullut reissattua ja tanssittua salsaa. Torstaina päätettiin, että liikunta voisi tehdä hyvää, ja mentiin Ljubljanan keskustassa sijaitsevaan baariin, jossa järjestettiin ilmainen salsatunti. Mulle tää oli elämäni eka kerta, kun tanssin salsaa ja tykkäsin kyllä, vaikka oon yleensä tosihuono kaikissa tansseissa :D  Salsabaarista jatkettiin matkaa Thai Inn Pubiin, joka on karaokebaari Ljubljanan keskustassa. Thai Innissa meininki oli hieman erilaista kuin suomalaisessa karaokebaarissa – sen sijaan, että yksi olisi laulanut edessä (jotain masentavaa biisiä) ja muut istuneet kuuntelemassa sitä, täällä koko baari oli tupaten täynnä ja kaikki lauloivat ja tanssivat biisien mukana. Oli tosikivaa!

Perjantaina oli taas vapaa päivä (meillä on kielikurssia vain torstaihin asti), joten lähdettiin toisen suomalaisen Sannan ja saksalaisen Julian kanssa käymään Ljubljanan lähellä sijaitsevassa keskiaikaisessa kaupungissa Skofja Lokassa, joka sijaitsee Ljubljanan pohjoispuolella.  Skofja Loka on rakennettu keskiajalla ja on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista. Kaupunki oli kaunis kapeine katuineen ja vuorimaisemineen. Menopaluulippu Ljubljana-Skofja välillä maksoi kokonaiset kolme euroa. En vieläkään käsitä, miten helppoa ja halpaa täällä on reissata maan sisällä.

Ainoa miinus oli vaan, että oli aika kylmä, joten istuttiin aika pitkään juomassa megakermavaahtokaakaota paikallisessa kahvilassa:

Se, mitä täällä toistaiseksi kaipaa, on slovenialaiset tuttavat. Erasmus-tyypit ovat edelleen mukavia, mutta tuntuu, että kosketus slovenialaiseen kulttuuriin jää ohueksi, jos en tutustu kehenkään paikalliseen. Etenkin kun kaikki slovenialaiset vaikuttavat niin vilpittömän mukavilta ihmisiltä! Ukrainassa asuessani paikalliseen kulttuuriin tutustui jotenkin luonnostaan, kun asuin ja tein töitä paikallisten kanssa, ja suurin osa kavereistani oli myös paikallisia. Jotkut väittävät, että ei sillä nyt ole niin väliä, onko paikallisia kavereita vai ei, mutta kyllä minun kokemuksen mukaan selvästi on, jos haluaa paikallista kulttuuria todella oppia tuntemaan.  Pitää jotenkin yrittää puhkaista tämä Erasmus-kupla ja hankkia myös niitä paikallisia kavereita.

Koti-ikävää Suomeen olen lähinnä tuntenut siten, että ystäviä ja perhettä on ollut ikävä. Jotenkin sitä on taas kaukana oppinut arvostamaan niitä ihmisiä, jotka tajuavat sut puolesta sanasta ja joiden kanssa voi vaan olla. Täällä on kuitenkin menossa vielä ryhmäytymisvaihe, jossa tapaa hirveästi uusia ihmisiä, mutta ketään ei tunne vielä pintaa syvemmin.  Mutta, ei tämä ole vakavaa ja kuuluu myös kokemukseen, ikävän kanssa on vain yritettävä elää. Slovenialaisen kulttuurin kanssa mulla ei ole ollut toistaiseksi sellaisia yhteentörmäyksiä kuin mitä Ukrainassa asuessa oli.

Mutta joo, aika on toistaiseksi kulunut nopeasti ja olen iloisilla fiiliksillä siitä kaikesta hauskasta, mikä on vielä edessä. Tiedostan, että tää on ainutlaatuista aikaa mun elämässä ja tästä pitää ottaa kaikki irti. Parin viikon päästä suunnataan Venetsiaan karnevaaleille ja helmikuun lopussa alkaa sekä opiskelut, Erasmus-tervetuloviikot (=lisää bileitä) ja Mari&Tuija tulee Sloveniaan! Jee! Ja kun kevät viimein saapuu, haluan lähteä Balkanille reissamaan. Nyt lopetan ja alan valmistautua illan bileisiin, jotka on tällä kertaa puolalaisen Rafaelin syntymäpäivät. Tarjolla on kuulemma puolalaista vodkaa, apua!