Mulla on kotoisa olo Ljubljanassa. Tajusin sen tänään. En koe olevani ulkomaalaisena kaupungissa. Turistit on turisteja, minä olen sen asukas. Mulla on omat lempipaikkani kaupungissa ja muistoja jo tietyistä paikoista. Mulla on ihmisiä joille soittaa. Kaupunki on siis tullut omaksi.
Toisaalta kaikki on silti jollain tasolla jännää ja uutta, vaikka arkipäiväistymistäkin on toki tapahtunut. Se, mikä täällä on kivaa, on just se, että uusia paikkoja näkee yhä, samaten uusia ihmisiä tapaa esimerkiksi baariin mentäessä. Ei Suomessa tapaa baareissa uusia ihmisiä, se on vaan fakta.
Elämä on täällä elämää ilman aikatauluja. Sunnuntainakin vietettiin vain päivä Tivoli-parkissa (Ljubljanan iso puistoalue) kävellen ja jutellen. Tuskin mulla olis Suomessa koskaan niin paljon aikaa moiseen. Pidän Sloveniassa siitä, että ihmiset viettää niin paljon aikaa ulkona ja nauttii maansa kauniista luonnosta. Täällähän on nyt +20 astetta enkä valita asiasta ollenkaan. Sopii mulle hyvin, joka ei ole mikään iso talven ystävä.
Sain haasteen toisesta vaihtoblogissa, jossa pyydettiin kertomaan 5 random-faktaa vaihtokohteestasi. Päätän tehdä sen näin: You know when you're Erasmus-student in Ljubljana when..
1. Unohdin kertoa "Things I love in Slovenia" kohdassa studentski bonista. Nyt korjataan tämä karmea virhe. Ensimmäinen asia olennainen asia Sloveniassa Erasmuksena olemisena on siis se, että et syö koskaan kotona, koska Slovenian opiskelijaruokailu eli studentski bon on vaan niin loistavasti järjestetty. Opiskelijat saavat syödä 2-3 euron hinnalla lähes missä tahansa kaupungin ateriassa valtavia aterioita, joihin kuuluu alkukeitto, lounas, salaatti ja jälkiruoka. Myös pikaruokapaikoissa saa halutessaan syödä opiskelijalounaita, ihan kätevää aina baarista kotiin tullessa ;)
Lounas on aina päivän merkittävimpiä tapahtumia - missä ravintolassa sitä syöt, kenen kanssa ja ikuisuuskysymys: otatko jälkiruoaksi viimeinkin hedelmän tortun sijasta? Joskus suunnittelet kokkaavasi kotona oikean aterian, mutta päädyt tilaamaan ruokaa noutopalvelusta (jota saa myös tilattua opiskelijahinnalla vaivaisella 2-3 eurolla) Tämä systeemi on mielestäni loistava, koska se tukee paikallisia pienyrittäjiä ja tuo opiskelijan arkeen luksusta.
2. Olet tottunut siihen, että Slovenia on niin pieni, että voit matkustaa ulkomaille vaivaisessa parissa tunnissa. Siksi oletkin tottunut viettämään viikonloppusi joko ulkomailla tai jossain Ljubljanan ulkopuolella muualla Sloveniassa. Yleensä teet päätöksen lähtemisestä ulkomaille vain muutamaa päivää (tai tuntia) aiemmin. Olet myös tottunut siihen, että Ljubljana on pieni - jos jonnekin kestää kävellä yli 10 minuuttia, se on "kaukana".
3. Sinulla on vahva mielipide, kumpi on parempaa olutta, Laško vai Union. (Laško!)
4. Olet saanut raivarit uprovna enotassa eli maahanmuuttovirastossa, kun olet hakenut oleskelulupaasi Sloveniaan. Kun itse raahauduin kyseiseen toimistoon kolmatta kertaa yhtä puuttuvaa paperia kiikuttamaan (kaikkia tarpeellisia papereitahan ei voida kertoa heti ekalla kerralla :D) ja jonotin vuoroani yli tunnin ja lopulta pääsin palveltavaksi, sain kuulla, että koska mulla ei ole vuoronumeroani mukana, joudun aloittamaan jonottamisen alusta. Aiemmin vuoronumeroa ei oltu kysytty jonottessa lainkaan. Kävelin ulos tiskiltä, menin vessaan ja potkasin roskista kiukuspäissäni :D Vuoronumero löytyi onneksi lopulta taskusta ja ei tarvinnut aloittaa jonottamista uudestaan. Tiskillä ollutta naista koko episodi tuntui huvittaneen.
5. Olet rakastunut Ljubljanaan ja haluat vain hehkuttaa asiaa kaverelleisi. Muistat joka päivä mainita kaupungilla kävellessäsi Erasmus-kaverillesi "Ljubljana on kyllä niin ihana!" ja Erasmus-kaverisi myötäilevät sinua samassa rakkaushuumassaan.
Ylihuomenna saan taas Suomi-vieraita, kun Riikka saapuu! :) Mahtavaa. Kaikki rakkaat kaverini, jotka tätä luette, arvostan oikeasti paljon, että olette ottaneet aikaa ja tuhlanneet viimeisiä pennosianne matkataksenne tänne. Musta tuntuu, että mulle on tulossa vieraita lähes jatkuvasti. I'm lucky girl.
Tällä viikolla Ljubljanasta puolestaan lähtevät ensimmäiset Erasmus-kaverini, höh. :( Ekat jäähyväiset. Inhoan niitä. Aika kulkee hirveän nopeasti, toivon, että nyt se hidastuisi.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
torstai 22. maaliskuuta 2012
Bohinj
Viime viikolla reissasimme Bohinj-järvelle. Bohinj on iso järvi noin 40 kilometriä Ljubljanasta pohjoiseen, ja järven alueella sijaitsee iso luonnonpuisto ja paljon patikkareittejä. Bohinj ei ole niin suosittu turistikohde kuin vieressä sijaitseva Bled-järvi, mutta mielestäni ehkä juuri siksi visiitin arvoinen. Vaikka tykkäänkin Bledistä, maisemat olivat Bohinjissa enemmän luonnonmukaisia eikä rantaa oltu pilattu sinne rakennetuilla hotelleilla.
Bohinjista noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsee myös Savican vesiputous. Vesiputous sijaitsee vuorella, joten sinne piti ensin kavuta 20 minuuttia rappusia pitkin. Maisemat vuorelta olivat kyllä upeat, ja vaikka vesiputous oli varsin pieni, se oli mielestäni kaunis.
 | ||||||||||||
| Matkalla pysähdyttiin ihmettelemään vettä. Miten se voi olla noin kirkkaan vihreää? |
 | ||||
| Sloveniasta on vaikea löytää mitään rumaa. |
Bohinjista noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsee myös Savican vesiputous. Vesiputous sijaitsee vuorella, joten sinne piti ensin kavuta 20 minuuttia rappusia pitkin. Maisemat vuorelta olivat kyllä upeat, ja vaikka vesiputous oli varsin pieni, se oli mielestäni kaunis.
 |
| Vähän väsyneenä ja punaisena 20 minuutin kiipeämisen jälkeen, mutta silti onnellisena :D |
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Things I love in Slovenia
Mä olen ollut täällä nyt kaksi kuukautta! Aika käyttäytyy täällä oudosti. Se kiitää aivan järkyttävän lujaa vauhtia, mutta toisaalta tuntuu, että olisin ollut poissa Suomesta jo paljon kauemmin kuin vaivaiset kaksi kuukautta. Mulle on ehtinyt tapahtua niin hirveästi lyhyessä ajassa. Olen saanut uusia ystäviä, oppinut uusia rutiineja ja vähän uutta kieltä ja matkustanut Slovenian lisäksi kolmessa eri maassa.
Erasmus-aikani on tähän mennessä ollut loistavaa. Ukrainaan verrattuna tämä on ollut paljon helpompaa, enkä ole juuri kokenut kulttuurishokkeja. Oikein pelottaa, että koskahan mulla tulee karu pudotus maanpinnalle ja iskee kunnon kulttuurishokki? :D Muutamaa huonoa päivää lukuun ottamatta olen lähes jatkuvasti hirveän iloinen ja hyvällä tuulella. Kai se johtuu siitä, että jokainen päivä tuntuu vieläkin seikkailulta, vaikka turvallisia rutiinejakin on ehtinyt muotoutua. Pidän myös siitä, että täällä tapaa uusia ihmisiä jatkuvasti, sekä baarissa ja bileissä. Ei Suomessa oikein tutustu uusiin ihmisiin, kun lähtee baariin, se on vaan fakta. Eikä mun hyvää fiilistä haittaa yhtään se, että Ljubljanassa on ollut viime päivät +20 astetta lämmintä ja että helmikuun lopussa pystyttiin jo syömään ulkona.
Kahden kuukauden kunniaksi ajattelin jakaa tässä blogipostauksessa, mitä Ljubljanassa ja Sloveniassa erityisesti rakastan:
Maisemia ja luontoa
Erasmus-kavereitani. Ne on se ykkösjuttu.
Meidän torstaista Thai Inn-pub traditiota. Thai Inn Pub on karaokebaari, jossa jengi laulaa ja tanssii aina yhdessä. Se on Erasmusten vakiopaikka torstaisin. :)
Kuvien copyright on Thai Inn Pubilla.
Ljubljanaa noin yleisesti. Sen kahviloita, ihmisiä ja fiilistä. Ljubljanasta on tullut meidän olohuone. Kaupunki on niin pieni, että riittää käytännössä, jos menet keskusaukiolle seisomaan ja tapaat varmasti tuttuja. Ljubljanassa tuntuu kotoisalta.
Erasmus-aikani on tähän mennessä ollut loistavaa. Ukrainaan verrattuna tämä on ollut paljon helpompaa, enkä ole juuri kokenut kulttuurishokkeja. Oikein pelottaa, että koskahan mulla tulee karu pudotus maanpinnalle ja iskee kunnon kulttuurishokki? :D Muutamaa huonoa päivää lukuun ottamatta olen lähes jatkuvasti hirveän iloinen ja hyvällä tuulella. Kai se johtuu siitä, että jokainen päivä tuntuu vieläkin seikkailulta, vaikka turvallisia rutiinejakin on ehtinyt muotoutua. Pidän myös siitä, että täällä tapaa uusia ihmisiä jatkuvasti, sekä baarissa ja bileissä. Ei Suomessa oikein tutustu uusiin ihmisiin, kun lähtee baariin, se on vaan fakta. Eikä mun hyvää fiilistä haittaa yhtään se, että Ljubljanassa on ollut viime päivät +20 astetta lämmintä ja että helmikuun lopussa pystyttiin jo syömään ulkona.
Kahden kuukauden kunniaksi ajattelin jakaa tässä blogipostauksessa, mitä Ljubljanassa ja Sloveniassa erityisesti rakastan:
Maisemia ja luontoa
Erasmus-kavereitani. Ne on se ykkösjuttu.
 |
| Meidän "perhe" :D |
Meidän torstaista Thai Inn-pub traditiota. Thai Inn Pub on karaokebaari, jossa jengi laulaa ja tanssii aina yhdessä. Se on Erasmusten vakiopaikka torstaisin. :)
Kuvien copyright on Thai Inn Pubilla.
Ljubljanaa noin yleisesti. Sen kahviloita, ihmisiä ja fiilistä. Ljubljanasta on tullut meidän olohuone. Kaupunki on niin pieni, että riittää käytännössä, jos menet keskusaukiolle seisomaan ja tapaat varmasti tuttuja. Ljubljanassa tuntuu kotoisalta.
maanantai 12. maaliskuuta 2012
Bosnia-Hertsegovina!
Kotiuduin eilen Sarajevosta, jonne lähdettiin keskiviikkoiltana jälleen suht spontaanin päätöksen jälkeen. :) Eläköön keskellä Eurooppaa asuminen.
Bosnia-Hertsegovina lumosi minut kyllä täysin. Maan upeat maisemat ja ystävälliset ihmiset ja islamilaisen ja eurooppalaisen kulttuurin sekoittuminen tarjosivat matkailijalle paljon ihmeteltävää. Toisaalta myös sodan tuhoamien rakennusten ja ympäri Sarajevoa rakennettujen hautausmaiden näkeminen olivat aika pysäyttäviä kokemuksia.
Lähdettiin Sarajevoon keskiviikkoiltana Ljubljanasta bussilla. Bussimatkan Sarajevoon oli tarkoitus kestää kaksitoista tuntia, mutta kesken matkan meidät siirrettiinkin yllättäen toiseen bussiin, joka ajoi ilmeisesti nopeammin Sarajevoon. Oltiin siis Sarajevossa yllättäen aamuneljältä ja pohdittiin, että mitäs nyt sitten tehtäisiin, kun hostellivaraus oli virallisesti vasta seuraavalle päivälle. Otettiin sitten taksi hostellille, jonne pääsimme onneksi nukkumaan, vaikka huonevarausta ei vielä ollutkaan. Hostellin henkilökunta oli todella ystävällistä eikä veloittanut meiltä edes lisäyöstä mitään!
Sarajevo oli kiehtova kaupunki. Vanhassa kaupungissa tuntui kuin olisi ollut Lähi-Idässä - moskeijoita oli ympäriinsä, ja ihmiset istuivat ulkona polttelemassa vesipiippua. Sarajevossa oli paljon kivoja kahviloita, jonne oli helppo istua turisemaan ja tuhlaamaan aikaa. Uudessa Sarajevossa olisi taas voinut olla melkein missä tahansa Euroopan pääkaupungissa.
Vaikka Bosnia-Hertsegovinassa on nykyään turvallista matkustaa, leimaa maata kuitenkin yhä vahvasti sota ja sen jälkeinen jälleenrakennustyö. Jugoslavian hajomissotien hirveys on valjennut itselleni jotenkin paremmin täällä päin Eurooppaa asuessa. On vaikea ymmärtää, mikä voi aiheuttaa sen, että aiemmin samassa valtiossa rauhassa eläneet ihmisryhmät alkoivat vihata toisiaan. Jugoslaviassa elivät aikoinaan yhdessä niin sloveenit, serbit, muslimit kuin kroaatitkin. He menivät naimisiin keskenään, työskentelivät keskenään ja elivät muutenkin suhteellisen sulassa sovussa. Kuitenkin samat ihmiset myöhemmin tappoivat ja raiskasivat toisiaan sodassa. Sarajevokin oli ennen sotaa monikulttuurinen kaupunki, jossa ihmiset viettivät keskiluokkaista elämää. Sota oli siksi valtava järkytys, ja on sitä yhä bosnialaisille.
Jugoslavian hajoamissota onkin karmaiseva esimerkki siitä, mitä omaa kansakuntaa ylistävä nationalistinen propaganda ja muita kansoja kohtaan kohdistuva vihanlietsonta voivat pahimmillaan saada aikaan. Hajoamissodat olivat kyllä monimutkaisista historiallisista syntynyt soppa, mutta sitä ei voida kiistää, että Bosnia-Hertsegovinassa tapahtui bosniakkien kansanmurha, jossa kyse enemminkin nationalistisen serbiarmeijan hyökkäyksestä ja kansamurhasta kuin sisällisodasta. Länsimaat ja kansainväliset joukot myös puuttuivat sotaan aivan liian myöhään.
Sarajevossa oli nähtävissä myös yhä vuoden 1984 olympialaisnostalgiaa ja myynnissä oli paljon olympialaisiin liittyvää krääsää. Ihmettelin aluksi melkein yli kolmekymmentä vuotta vanhojen kisojen hehkuttamista, mutta ilmeisesti iso olympianolstagia johtuu siitä, että olympialaisia pidetään eräänlaisena hyvien aikojen symbolina ennen sotaa. Olympialaisten aikaan Sarajevoa vielä markkinoitiin monikulttuurisena ja suvaitsevana kaupunkina. Hyvän esimerkin tästä monikulttuurisuudesta tarjoaa Pilvi Torstin Sankarimatkailijan "Slovenia, Kroatia & Bosnia-Hertsegovina"-kirjassa kertoma esimerkki, jolloin Sarajevossa kaikkia pyydettiin uskontokunnasta huolimatta rukoilemaan lunta, jotta sitä varmasti saataisiin olympialaisiin. Pian rukousten jälkeen lunta alkoikin sataa. Torstin opus on muuten mainio matkaopas niille, jotka täällä päin Eurooppaa haluavat reissata, voin suositella!
Perjantaina lähdettiin käymään päiväretkellä Mostarissa, joka on 1400-luvulla perustettu kaupunki lähellä Adrianmeren rannikkoa. Mostar on mielestäni aivan ehdoton matkakohde niille, jotka Bosniaan matkaavat, jo pelkästään siksi, että maisemat Sarajevo-Mostar junamatkalla ovat aivan mielettömän kauniit:
Mostar oli todella kaunis kaupunki, jossa tuntui jälleen siltä, että olisi ollut enemminkin Lähi-Idässä kuin keskellä Eurooppaa.
Yllä oleva Mostarin silta "Stari most" on kaupungin symboli. Silta rakennettin jo alunperin 1500-luvulla, mutta silta tuhoutui Bosnian sodan taisteiluissa kroaattijoukkojen ammuttua sitä tahallaan. Silta oli yhdistänyt muslimien ja kroaattien valvomat kaupunginosat toisiinsa rauhanomaisesti satojen vuosien ajan, joten sillan tuhoamisella oli valtava symbolinen merkitys. Silta rakennettiin uudestaan vuonna 2004, ja on taas käytössä. Paikalliset miehet tapaavat sukeltaa sillalta miehisyytensä osoituksena.
Mostarista palatessa vietettiin vielä yöksi yö Sarajevossa, ja herkuteltiin bosnialaisilla herkuilla kivassa ravintolassa ja maisteltiin kirsikkarakia. Lauantaina kiivettiin vielä katsomaan Sarajevoa kukkulalta käsin, ja sen jälkeen alkoi taas tunteja kestänyt kotimatka. 13 tunnin bussimatka oli kyllä taas yksi kokemus lisää. Ja nyt tuntuu siltä, että olisi aika eksoottista viettää viikonloppu Ljubljanassa ja olla reissaamatta mihinkään. :) Ljubljanaan palatessa tuntui siltä, että olisi tullut kotiin, mikä oli hyvä fiilis.
Bosnia-Hertsegovina lumosi minut kyllä täysin. Maan upeat maisemat ja ystävälliset ihmiset ja islamilaisen ja eurooppalaisen kulttuurin sekoittuminen tarjosivat matkailijalle paljon ihmeteltävää. Toisaalta myös sodan tuhoamien rakennusten ja ympäri Sarajevoa rakennettujen hautausmaiden näkeminen olivat aika pysäyttäviä kokemuksia.
Lähdettiin Sarajevoon keskiviikkoiltana Ljubljanasta bussilla. Bussimatkan Sarajevoon oli tarkoitus kestää kaksitoista tuntia, mutta kesken matkan meidät siirrettiinkin yllättäen toiseen bussiin, joka ajoi ilmeisesti nopeammin Sarajevoon. Oltiin siis Sarajevossa yllättäen aamuneljältä ja pohdittiin, että mitäs nyt sitten tehtäisiin, kun hostellivaraus oli virallisesti vasta seuraavalle päivälle. Otettiin sitten taksi hostellille, jonne pääsimme onneksi nukkumaan, vaikka huonevarausta ei vielä ollutkaan. Hostellin henkilökunta oli todella ystävällistä eikä veloittanut meiltä edes lisäyöstä mitään!
Sarajevo oli kiehtova kaupunki. Vanhassa kaupungissa tuntui kuin olisi ollut Lähi-Idässä - moskeijoita oli ympäriinsä, ja ihmiset istuivat ulkona polttelemassa vesipiippua. Sarajevossa oli paljon kivoja kahviloita, jonne oli helppo istua turisemaan ja tuhlaamaan aikaa. Uudessa Sarajevossa olisi taas voinut olla melkein missä tahansa Euroopan pääkaupungissa.
 |
| Vanhan kaupungin vilinää. |
 |
| Matkaseuran kanssa nautitaan paikallista perinneruokaa ćevapia :) |
 |
| Sarajevoa ylhäältä päin. |
Jugoslavian hajoamissota onkin karmaiseva esimerkki siitä, mitä omaa kansakuntaa ylistävä nationalistinen propaganda ja muita kansoja kohtaan kohdistuva vihanlietsonta voivat pahimmillaan saada aikaan. Hajoamissodat olivat kyllä monimutkaisista historiallisista syntynyt soppa, mutta sitä ei voida kiistää, että Bosnia-Hertsegovinassa tapahtui bosniakkien kansanmurha, jossa kyse enemminkin nationalistisen serbiarmeijan hyökkäyksestä ja kansamurhasta kuin sisällisodasta. Länsimaat ja kansainväliset joukot myös puuttuivat sotaan aivan liian myöhään.
Sarajevossa oli nähtävissä myös yhä vuoden 1984 olympialaisnostalgiaa ja myynnissä oli paljon olympialaisiin liittyvää krääsää. Ihmettelin aluksi melkein yli kolmekymmentä vuotta vanhojen kisojen hehkuttamista, mutta ilmeisesti iso olympianolstagia johtuu siitä, että olympialaisia pidetään eräänlaisena hyvien aikojen symbolina ennen sotaa. Olympialaisten aikaan Sarajevoa vielä markkinoitiin monikulttuurisena ja suvaitsevana kaupunkina. Hyvän esimerkin tästä monikulttuurisuudesta tarjoaa Pilvi Torstin Sankarimatkailijan "Slovenia, Kroatia & Bosnia-Hertsegovina"-kirjassa kertoma esimerkki, jolloin Sarajevossa kaikkia pyydettiin uskontokunnasta huolimatta rukoilemaan lunta, jotta sitä varmasti saataisiin olympialaisiin. Pian rukousten jälkeen lunta alkoikin sataa. Torstin opus on muuten mainio matkaopas niille, jotka täällä päin Eurooppaa haluavat reissata, voin suositella!
Perjantaina lähdettiin käymään päiväretkellä Mostarissa, joka on 1400-luvulla perustettu kaupunki lähellä Adrianmeren rannikkoa. Mostar on mielestäni aivan ehdoton matkakohde niille, jotka Bosniaan matkaavat, jo pelkästään siksi, että maisemat Sarajevo-Mostar junamatkalla ovat aivan mielettömän kauniit:
Mostar oli todella kaunis kaupunki, jossa tuntui jälleen siltä, että olisi ollut enemminkin Lähi-Idässä kuin keskellä Eurooppaa.
Yllä oleva Mostarin silta "Stari most" on kaupungin symboli. Silta rakennettin jo alunperin 1500-luvulla, mutta silta tuhoutui Bosnian sodan taisteiluissa kroaattijoukkojen ammuttua sitä tahallaan. Silta oli yhdistänyt muslimien ja kroaattien valvomat kaupunginosat toisiinsa rauhanomaisesti satojen vuosien ajan, joten sillan tuhoamisella oli valtava symbolinen merkitys. Silta rakennettiin uudestaan vuonna 2004, ja on taas käytössä. Paikalliset miehet tapaavat sukeltaa sillalta miehisyytensä osoituksena.
Mostarista palatessa vietettiin vielä yöksi yö Sarajevossa, ja herkuteltiin bosnialaisilla herkuilla kivassa ravintolassa ja maisteltiin kirsikkarakia. Lauantaina kiivettiin vielä katsomaan Sarajevoa kukkulalta käsin, ja sen jälkeen alkoi taas tunteja kestänyt kotimatka. 13 tunnin bussimatka oli kyllä taas yksi kokemus lisää. Ja nyt tuntuu siltä, että olisi aika eksoottista viettää viikonloppu Ljubljanassa ja olla reissaamatta mihinkään. :) Ljubljanaan palatessa tuntui siltä, että olisi tullut kotiin, mikä oli hyvä fiilis.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
Reissuja, reissuja!
Huh, mulla on tänään ensimmäinen koti-ilta tyyliin pariin viikkoon ja ehdin viimein kirjoittaa :D Vietettiin viime viikonloppu Zagrebissa ja Tuija&Mari tulivat heti sen jälkeen tänne, joten on pitänyt kiirettä ja en ole ehtinyt päivitellä.
Maanantaina sain tosiaan ensimmäiset Suomi-vieraat tänne, kun Tuija&Mari saapuivat Ljubljanaan. Tuntui aluksi ihan epätodelliselta, kun hain tytöt juna-asemalta, en millään meinannut uskoa, että he ovat tosiaan Ljubljanassa. Mutta meillä oli tosi mukava viikko. Onnistuin näyttämään viikon aikana lähes kaikki itselleni tärkeät paikat ja ihmiset täällä, ja nyt tytöt tajuaa ehkä hieman paremmin, miksi mä oon niin täpinöissäni tästä kaikesta. :D Ljubljanassa hengailun lisäksi käytiin matkalla Bled-järvellä ja Piranissa.
Bled on Pohjois-Sloveniassa sijaitseva kaupunki, joka tämänkin blogin taustakuvassa komeilee. Bled on kuuluisa tuosta kaunista järvestään ja lähellä sijaitsevasta luonnonpuistostaan. Aivan mielettömän kaunis paikka, ei ole kyllä turhaan hehkutettu! Istuttiin vaan järven rannalla ja ihmeteltiin kauneutta ja joutsenia.
Perjantaina taas lähdettiin Piraniin, joka on Adrianmeren rannalla ja Italian rajalla sijaitseva keskiaikainen pieni kaupunki. On vaikea tajuta, että Slovenia on niin pieni, mutta silti täynnä erilaisia maisemia. Ei ihme, että Sloveniaa on kuvailtu usein mini-Euroopaksi. Pohjois-Sloveniassa voi ihailla lumisia vuorimaisemia ja keskiaikaisia linnoja, mutta kun astuttiin ulos junasta Piranissa, tuntui, että oltais matkustettu taas toiseen maahan. Adrianmeri kimmelsi taustalla ja italialaistyylisten huviloiden edessä kasvoi palmuja. Ja kaikkeen matkailuun Slovenian sisällä menee kuitenkin maksimissaan vain pari tuntia, mikä on parasta!
Rakastin Pirania ja päätin, että ennen lähtöäni on varman pakko käydä siellä viikon lomalla vaan rantalomalla Ylipäätään mun rakkaus Sloveniaa kohtaan vain kasvaa sitä myötä, mitä enemmän täällä matkustan. Melkein toivon, että isot turistimassat eivät hoksaisi, miten mahtavia maisemia Slovenia tarjoaa. Täällä on kaikki vielä niin kaunista ja puhdasta, että toivon, että massaturismi ei pilaisi maan luonnonkauneutta.
Slovenialaisten ystävyys on myös jotenkin omaa luokkaansa. Ihmiset ovat aina valmiita auttamaan ja juttelemaan. Heistä huokuu jotenkin sellainen onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämäänsä täällä. En pysty muuta kuin ihmettelemään, miten nopeasti Slovenia on ponnistanut kommunismista moderniksi länsivaltioksi. Vaikka olen täällä myös oppinut, että Titon kommunismi oli puutteistaan huolimatta kuitenkin vapaampaa ja enemmän taloudellista hyvinvointia luovaa kuin esimerkiksi Neuvostoliiton kommunismi. Plus täytyy muistaa, että Slovenia oli Jugoslavian hajoamissodassa mukana vain kymmenen päivän ajan ja sota ei jättänyt tänne samanlaisia traumoja kuin muihin ex-Jugoslavian maihin.
Ex-Jugoslavian maista puhuessa onkin luonnollista siirtyä Kroatiaan. Käytiin vaihtariporukalla Zagrebissa viime viikonloppuna. Matka oli hauska ja Zagreb kiva kaupunki, vaikka ei vienytkään mun sydäntä samalla tavalla kuin Ljubljana tai Piran. Lauantai-ilta Zagrebissa oli mahtava. Kiivettiin ensin yläkaupunkiin, josta ihailtiin auringonlaskua ja kuunneltiin katusoittajan kitaransoittoa. Tämän jälkeen ostettiin oluet ja istuttiin puistossa. Oli aika onnellinen olo.
Vierailtiin myös Museum of Broken Relationshipissa, joka oli aika mielenkiintoinen paikka. Jengi oli tuonut sinne kamaa entisistä parisuhteistaan. Museo esitteli niitä ja kertoi tarinoita ihmisten suhteista ja eroista. Ihmiset olivat tuoneet museoon kamaa hääalbumeista käsirautoihin. Suosittelen vierailua museossa kaikille Zgrebissa käyville, museolippu maksoi vaivaiset kaksi euroa.
Ja niin joo, yliopistokin alkoi. Mulla on kokonaiset neljä kurssia, joista kolme vaikuttaa mielenkiintoisilta ja yksi aika tylsältä. Mutta suhteellisen hyvä saldo kuitenkin, että onnistuin lopulta haalimaan jopa kolme mielenkiintoista kurssia. Ja täydellisentä on se, että mulla on perjantait ja maanantait aina vapaita, eli voin hyvin reissata viikonloppuisin.
Yliopisto-opiskelu täällä on muuten aika samanlaista kuin Suomessa, mutta meillä on ryhmätöitä ja suullisia esityksiä huomattavasti enemmän. Muuten kurssien tehtävät koostuvat lähinnä esseistä, joiden palautuspäivä on vasta joskus kesäkuussa.
Mutta jees. Lopettelen nyt. Jännä fiilis, että nyt tuntuu kuin palaisin taas arkeen, vaikka eihän tää elämä täällä varsinaista arkea vielä ole kohdannut. Mutta toisaalta tuntuu hyvältä, että tunnen oloni niin kotoisaksi, että voin puhua edes jonkinlaisesta arjesta täällä. :)
Maanantaina sain tosiaan ensimmäiset Suomi-vieraat tänne, kun Tuija&Mari saapuivat Ljubljanaan. Tuntui aluksi ihan epätodelliselta, kun hain tytöt juna-asemalta, en millään meinannut uskoa, että he ovat tosiaan Ljubljanassa. Mutta meillä oli tosi mukava viikko. Onnistuin näyttämään viikon aikana lähes kaikki itselleni tärkeät paikat ja ihmiset täällä, ja nyt tytöt tajuaa ehkä hieman paremmin, miksi mä oon niin täpinöissäni tästä kaikesta. :D Ljubljanassa hengailun lisäksi käytiin matkalla Bled-järvellä ja Piranissa.
Bled on Pohjois-Sloveniassa sijaitseva kaupunki, joka tämänkin blogin taustakuvassa komeilee. Bled on kuuluisa tuosta kaunista järvestään ja lähellä sijaitsevasta luonnonpuistostaan. Aivan mielettömän kaunis paikka, ei ole kyllä turhaan hehkutettu! Istuttiin vaan järven rannalla ja ihmeteltiin kauneutta ja joutsenia.
 | ||||
| Bledin vuorimaisemia |
 |
| Kuva ei tee oikeutta järven kauneudelle ja joutsenien määrälle Bledissä. |
Perjantaina taas lähdettiin Piraniin, joka on Adrianmeren rannalla ja Italian rajalla sijaitseva keskiaikainen pieni kaupunki. On vaikea tajuta, että Slovenia on niin pieni, mutta silti täynnä erilaisia maisemia. Ei ihme, että Sloveniaa on kuvailtu usein mini-Euroopaksi. Pohjois-Sloveniassa voi ihailla lumisia vuorimaisemia ja keskiaikaisia linnoja, mutta kun astuttiin ulos junasta Piranissa, tuntui, että oltais matkustettu taas toiseen maahan. Adrianmeri kimmelsi taustalla ja italialaistyylisten huviloiden edessä kasvoi palmuja. Ja kaikkeen matkailuun Slovenian sisällä menee kuitenkin maksimissaan vain pari tuntia, mikä on parasta!
Rakastin Pirania ja päätin, että ennen lähtöäni on varman pakko käydä siellä viikon lomalla vaan rantalomalla Ylipäätään mun rakkaus Sloveniaa kohtaan vain kasvaa sitä myötä, mitä enemmän täällä matkustan. Melkein toivon, että isot turistimassat eivät hoksaisi, miten mahtavia maisemia Slovenia tarjoaa. Täällä on kaikki vielä niin kaunista ja puhdasta, että toivon, että massaturismi ei pilaisi maan luonnonkauneutta.
Slovenialaisten ystävyys on myös jotenkin omaa luokkaansa. Ihmiset ovat aina valmiita auttamaan ja juttelemaan. Heistä huokuu jotenkin sellainen onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämäänsä täällä. En pysty muuta kuin ihmettelemään, miten nopeasti Slovenia on ponnistanut kommunismista moderniksi länsivaltioksi. Vaikka olen täällä myös oppinut, että Titon kommunismi oli puutteistaan huolimatta kuitenkin vapaampaa ja enemmän taloudellista hyvinvointia luovaa kuin esimerkiksi Neuvostoliiton kommunismi. Plus täytyy muistaa, että Slovenia oli Jugoslavian hajoamissodassa mukana vain kymmenen päivän ajan ja sota ei jättänyt tänne samanlaisia traumoja kuin muihin ex-Jugoslavian maihin.
Ex-Jugoslavian maista puhuessa onkin luonnollista siirtyä Kroatiaan. Käytiin vaihtariporukalla Zagrebissa viime viikonloppuna. Matka oli hauska ja Zagreb kiva kaupunki, vaikka ei vienytkään mun sydäntä samalla tavalla kuin Ljubljana tai Piran. Lauantai-ilta Zagrebissa oli mahtava. Kiivettiin ensin yläkaupunkiin, josta ihailtiin auringonlaskua ja kuunneltiin katusoittajan kitaransoittoa. Tämän jälkeen ostettiin oluet ja istuttiin puistossa. Oli aika onnellinen olo.
Vierailtiin myös Museum of Broken Relationshipissa, joka oli aika mielenkiintoinen paikka. Jengi oli tuonut sinne kamaa entisistä parisuhteistaan. Museo esitteli niitä ja kertoi tarinoita ihmisten suhteista ja eroista. Ihmiset olivat tuoneet museoon kamaa hääalbumeista käsirautoihin. Suosittelen vierailua museossa kaikille Zgrebissa käyville, museolippu maksoi vaivaiset kaksi euroa.
 | ||
| Zagrebin ilta-aurinko. |
 |
| Jump! |
 |
| Muun muassa tälläiset löytyi Museum of Broken Relationshipsista. |
Ja niin joo, yliopistokin alkoi. Mulla on kokonaiset neljä kurssia, joista kolme vaikuttaa mielenkiintoisilta ja yksi aika tylsältä. Mutta suhteellisen hyvä saldo kuitenkin, että onnistuin lopulta haalimaan jopa kolme mielenkiintoista kurssia. Ja täydellisentä on se, että mulla on perjantait ja maanantait aina vapaita, eli voin hyvin reissata viikonloppuisin.
Yliopisto-opiskelu täällä on muuten aika samanlaista kuin Suomessa, mutta meillä on ryhmätöitä ja suullisia esityksiä huomattavasti enemmän. Muuten kurssien tehtävät koostuvat lähinnä esseistä, joiden palautuspäivä on vasta joskus kesäkuussa.
Mutta jees. Lopettelen nyt. Jännä fiilis, että nyt tuntuu kuin palaisin taas arkeen, vaikka eihän tää elämä täällä varsinaista arkea vielä ole kohdannut. Mutta toisaalta tuntuu hyvältä, että tunnen oloni niin kotoisaksi, että voin puhua edes jonkinlaisesta arjesta täällä. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)