Erased people

Olen varmaan maininnut, että Jugoslavian hajoamissota on alkanut kiinnostaa itseäni yhä enemmän täällä asuessa. Pari viikkoa sitten sain käsiini kirjan (kiitos suositteluista, Sanna), joka käsitteli Sloveniassa asuvia "poistettuja" ihmisiä. Nämä "poistetut" eli erased people ovat olleet jo aika pitkään kuuma aihe Slovenian maahanmuuttoa ja sen ongelmia käsittelevissä keskusteluissa.

Slovenian hallitus päätti siis itsenäisyyshuumassa Jugoslaviasta itsenäistyessään, että jokaisen ei-sloveenin on haettava Slovenian kansallisuutta tai pysyvää oleskelulupaa kuuden kuukauden sisällä itsenäistymisestä. Muussa tapauksessa kansalaisuuden menetti. Käytännössä tämä laki koski eniten Slovenian alueella asuvia muita ex-Jugoslavian kansalaisia, kuten serbejä ja kroaatteja.

Joku voi kysyä, mitä ongelmia asiaan sitten liittyy - onhan ihan luonnollista, että maa määrittelee itsenäistyessään uudestaan, ketkä maan kansalaisia ovat. No, ensinnäkin se, että hallitus ei juurikaan tiedottanut kyseistä lakimuutoksesta mitään ja monille asia valkeni vasta heidän asioidessaan jossain virastossa, jossa ilmoitettiin, että heidän kaikki tietonsa on tuhottu. Siis sen lisäksi, että nämä ihmiset menettivät kansalaisuutensa, heiltä tuhottiin kaikki dokumentit - henkilötunnukset, sairasvakuutukset, osoitteet..Nämä ihmiset olivat saattaneet elää jo vuosia Sloveniassa ja rakentaa elämänsä sinne, mutta heidän etninen alkuperänsä määritteli heidät muun maan kansalaiksi. Tälläisiä olivat esimerkiksi Sloveniassa syntyneet ja koko ikänsä eläneet ihmiset, joiden vanhemmat olivat kuitenkin jonkun muun Jugoslavian osavaltion kansalaisia. Yhteensä poistettuja oli  noin 25 000, mikä on varsin suuri määrä etenkin Slovenian kokoisessa minivaltiossa. Monet poistetuista määrittelivät identiteettinsä ensisijaisesti slovenialaisiksi, josta syystä johtuen kansalaisuuden menetys oli hirveä järkytys.  Puhumattakaan muista ongelmista, joita asiaan liittyy.



Poistetut kärsivät yhä isoista ongelmista Sloveniassa. Monilla on vaikeuksia päästä kouluihin, töihin tai terveydenhoidon pariin. Monet joutuvat yhä piileksimään ja pysymään sairastuessaan kotona, koska heillä ei ole sairasvakuutusta. Kirjassa kerrotaan muun muassa bosnialaistaustaisesta miehestä, joka oli asunut 1-vuotiaasta asti Sloveniassa. Kun lakiuudistus tehtiin, mies oli sairaalassa eikä ehtinyt hakea itselleen uutta oleskelulupaa. Tästä syystä johtuen kaikki miehen dokumentit tuhottiin, häneltä vietiin Slovenian kansalaisuus ja hänet uhattiin palauttaa Bosniaan, vaikka hänellä ei ollut maahan juuri mitään siteitä. Koko muu miehen perhe, mukaan lukien tämän seitsemän sisarusta, sai oleskeluluvan ongelmitta. Mies joutui piileskelemään monta vuotta ja sai tänä aikana monia vakavia sairauksia, koska ei kyennyt hakeutumaan lääkärin paikkeille. Nykyään hänellä on oleskelulupa (lukuisten taisteiluiden jälkeen), mutta hän on sairauksiensa vuoksi työkyvytön. Slovenian valtiolta hän ei ole saanut mitään korvauksia.

Tilanteeseen on yritetty esittää parannuksia jo 1990-luvulta asti, mutta muutokset ovat olleet hitaita. Monet eivät ole vieläkään onnistuneet saamaan kansalaisuuttaan takaisin, vaikka muun muassa Amnesty ja YK ovat vaatineet Sloveniaa korjaamaan asian. Lakimuutoksia asiaan on tehty esimerkiksi vuonna 2010, jolloin hallitus lupasi, että poistetuilla ihmisillä on kolme vuotta aikaa hakea kansalaisuutta uudestaan. Käytännössä homma on byrokraattista ja hankalaa, ja Slovenian hallitus on myös linjannut, että se ei kaikesta huolimatta takaa ihmisille automaattista kansalaisuutta tahi maksa korvauksia kenellekään.

LonelyPlanet tietää myös kertoa, että monilla sloveeneilla on rasisistia tunteita poistettuja ihmisiä kohtaan - vaikka nämä ihmiset olisivat eläneet Sloveniassa lähes koko elämänsä, heidät luokitellaan syntyperänsä mukaan vaikka kroaateiksi tai serbeiksi - jotka eivät siis ansaitse Slovenian kansalaisuutta. Ironista, kun ottaa huomioon, että sloveenit elivät monta vuotta samassa valtiossa sulassa sovussa kroaattien, serbien ja monien muiden kansallisuuksien kanssa. Kun kyse on Jugoslavian hajoamissodasta, tuntuu, että tavallisten ihmisten suurin kysymys on edelleen, miten aiemmin rauhassa elävät ihmiset alkoivat inhota ja tappaa toisiaan, kuten Bosnia-Hertsegovinaa käsittelevässä tekstissäni mainitsin.