Opiskelut?

Hei täältä taas! Ensinnä kuvapäivitys viime viikon konsertista, jotta näette, millaista opiskelijameininkiä täällä ilmaiseksi järjestetään. Olen vieläkin fiiliksissä:

Ja tämän konsertti järjestettiin tosiaaan paikallisessa opiskelija-asuntolassa.

Viime viikonloppuna vanhempani tulivat vierailulle Ljubljanaan. Vietettiin aikaa rentoillen ja syöden. Ilmat suosi ja vanhemmat tykkäsivät kaupungista (ja etenkin hintatasosta ;)). Sain myös paljon luettavaa lahjaksi ja vuokraemännälleni tuotiin lakkahilloa (hän on ollut kovin innostunut lakasta sen jälkeen, kun sai kavereiltani lakkalikööriä lahjaksi - Sloveniassa kun lakkaa ei yllätysyllätys kasva) Oli yllättävän haikea olo, kun vanhemmat lähtivät. Terveisin Sanna 22-vuotta, joka on kuitenkin asunut jo 16-vuotiaasti asti omillaan :D

Mutta siis, nyt itse blogitekstin aiheeseen. Tajusin, että en ole kirjoittanut opiskeluistani juuri mitään. Heh. Kertoo ehkä osittain siitä, että ne eivät ole Erasmuksessa aina se ykkösjuttu, mutta on täällä myös käyty koulua:

Minä ja Ruta yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan edessä! Mikähän siinä muten on, että yhteiskuntatieteilijät näyttävät samalta, huolimatta siitä, mistä maasta he tulevat..

Luennolla hysteerisinä ennen meidän ryhmätyön esittelyn alkua.

Opiskelut. Niin. Täällä opiskelutavoissa Suomeen on jonkin verran eroa, vaikka perusteet ovat sinällään samat. Ryhmätöitä tehdään huomattavasti enemmän ja luentopäiväkirjojen sijaan kirjoitetaan esseitä. Omaa pääainettani journalismia täällä ei voi opiskella englanniksi. Syyslukukaudella oli muutama kurssi, mutta tänä keväänä ei ole mitään.No, se ei nyt niin haitannut, koska tiesin asian jo etukäteen tänne tullessani enkä muutenkaan tullut tänne kahmimaan huimia opintopistemääriä, koska Suomessa opintoni ovat siinä vaiheessa, että en niitä juuri enää tarvitse. Oma suosikkikurssini on tähän mennessä ollut Theories of Ideology kurssi, jota vetää aivan loistava proffa. Luennolla katsotaan aina joku dokumentti tai elokuva, ja sitten keskustellaan siitä kurssin teemoja sivuten. Olen oppinut tuolla kurssilla paljon uutta ja saanut uusia ajatuksia päähäni, ja proffa on aivan mielettömän innostunut aiheesta. Kurssilla on myös ihan oikeasti käyty väittelyjä, eli ei vaan sellaista keskustelua kuten Suomessa, että yksi pätijä on äänessä ja muut ovat hiljaa. Kurssi on ollut sitä, mitä yliopisto-opiskelu voi ideaaleimmillaan olla.

Kolme muuta käymääni kurssia (Crisis Managment, Communication Managment ja Anthropology of Popular Music) taas.. No, osa luennoista on mielenkiintoisia, osa taas kuolettavan tylsiä. Samaten noilla luennoilla tuntuu, että opettajia ei ainakaan Erasmusten kohdalla kiinnosta, olemmeko paikalla vai emme ja miten me hommiamme teemme. Esim. tänään pidettiin ryhmätyö ja professori ei sanonut mitään siitä, ei kommentteja/kritiikkejä/ideoita, tuijotti vain tylsistyneenä etensä.. Sinällään hauskaa, että opiskelu on ollut rentoa, mutta toisaalta jo vähän kaipaa sitä fiilistä, että jotain kiinnostaa edes pikkaisen se, mitä sä teet. Tai että saat edes jotain palautetta töistäsi. Mutta nojoo, on meillä Suomessakin paljon kursseja, joilla nuokutaan ja turhaannutaan siihen, että professori ei ole yhtään miettinyt, miten luentoja voisi parhaimmillaan pitää.


Slovenia on opiskelijaeduissa ollut aika huippumaa (esim. opiskelijoiden ruokaedut, joita olen nyt tuhat kertaa hehkuttanut), mutta nyt tilanne on muuttumassa. Hallitus on tehnyt rankkoja säästötoimia ja opiskelusta aiotaan muun muassa tehdä maksullista, ja uskon tämän koskevan myös vaihtareita. Luonnollisesti myös opiskelijoiden ruokaetuja karsitaan - onneksi hallitus ei kuitenkaan kokonaan poista systeemiä, mutta aiemmin boneja sai syödä vaikka keskellä yötä snägärillä baarista kotiin tullessa, nyt viimeinen ateria kuuluu nauttia jo ennen kahdeksaa.


Täällä on kyllä huomannut, että suomalainen opintotukisysteemi on mielestäni mahtava monistakin syistä johtuen, ja on hienoa, että opintotuki sidottiin indeksiin. Mutta jotenkin sitä on saanut vähän suhteellisuudentajua tajua ihmisten valitukseen opintotuen pienuudesta. Täällä on monella meinanneet silmät tippua päästä, kun on selvinnyt, että valtio maksaa mulle 490 euroa kuussa ilman, että mun täytyy maksaa sitä takaisin. Ja että saan samaa tukea myös vaihtoon. Suurin osa maailman ihmisistä kuitenkin maksaa valtavia lukukausimaksuja eikä saa valtiolta mitään tukia opiskeluunsa, ja työllistymisestä ei ole mitään taetta valmistumisen jälkeen. Pitää olla kiitollinen ja iloinen tästä.

Mutta joo. Nyt nukkumaan ja valmistautumaan huomiseen, toiseen ryhmätyöesitykseen! Lauantaina tulee Paula ja tiistaina on mun kaksi viimeistä koetta. Sitten alkaa Erasmuksen viimeinen trip ja kun tullaan Balkan-tourilta kotiin, niin on enää neljä päivää jäljellä! Aika kiitää niin jumalatonta vauhtia, että ei sitä edes kunnolla tajua. Tässä blogissakin on vielä tuhat asiaa, joista olen halunnut kirjoittaa, mutta en ole ehtinyt/muistanut/jaksanut. Pitää yrittää korjata asia.

Toukokuun kuulumisia

Toukokuu on ollut oikea vierailukuukausi, minkä vuoksi on pitänyt hirveää kiirettä. Ensin Hanna kävi täällä, sen jälkeen saapuivat Miila, Eve ja Tiia, jotka lähtivät eilen aamuna. Tänään sitten saapuvatkin porukat. Välillä ei ehdi edes tajuta, miten paljon tapahtuu, sillä kolme viikkoa tuntuu aina kolmelta sekunnilta. Minä oon kyllä aika onnekas tyttö, kun oon saanut niin paljon vieraita tänne.

Mutta siis, lyhyesti viime viikkoina tapahtunutta ja uusia juttuja: Vierailimme Miilan, Even ja Tiltun kanssa Vintgar Gorgissa, joka on mielettömän kaunis luonnonpuistoalue lähellä Bled-järveä ja yksi Slovenian "must-see" luontonähtävyyksistä. Kävelimme Vintgariin slovenialaisten pikkukylien läpi, joiden asukkaat tervehtivät meitä aina kovin iloisina. Maisemat matkalla olivat muutenkin mielettömät, suoraan kuin satukirjasta - vuoria, kirkkoja ja pieniä kyliä. Päivän aikana tuli patikoitua reilusti yli 10 kilometriä ja krhm, pienessä krapulanpoikasessa, joten aikamoinen suoritus.

Vintgarissa on myös vesiputous, jonne Miila hyppäsi uimaan. Allekirjoittanut jäi rannalle ihmettelemään.

Tyttöjen viimeisenä päivänä vuokranantajani kokkasi meille illallisen, mikä oli kiva yllätys. Tarjolla oli tuoretta fetajuustoa, herkullista pestoa ja pääruokana erittäin tuoretta ja hyvää pastaruokaa. Namnam! Meidän naapuri toi meille myös yllätyksenä leivonnaisia, koska oli kuullut, että täällä on suomalaisia tyttöjä. :* Slovenialaiset ihmiset on vaan niin ihania.

Tämän lisäksi toukokuu on ollut konserttikuukausi. Ljubljanan opiskelijadormeissa on järjestetty koko kuukauden ajan ilmaisia konsertteja. Käytiin keskiviikkona tyttöjen kanssa yhdessä niistä ja meno oli aivan mieletön! Koko opiskelija-asuntolan piha oli täynnä opiskelijoita ja ihmiset myös kuuntelivat musiikkia ikkunoistaan. Tosin oli aika mutaista, jonka johdosta myös ihmiset kaatuilivat ja sotkivat vaatteitaan aika paljon..Kaksi viikkoa sitten puolestaan järjestettiin Ljubljanan Tivoli-puistossa iso ilmainen konsertti. Keskelle puistoa pystytettiin kolme jättikokoista lavaa, jossa dj:t soittivat niin teknoa, housea kuin rockia. Koko puisto jorasi musiikin mukana. Tämäkin konsertti oli opiskelijatapahtuma - huomaa kyllä, että Ljubljanan väkiluvusta noin 30 % on opiskelijoita, sillä tapahtumia ja meininkiä riittää!

En ole varmaan maininnut, että mulla ja vuokranantajallani on tapana viettää niin sanottuja kulttuurisunnuntaita täällä. Se tarkoittaa sitä, että käydään kerran kuussa kuuntelemassa klassista musiikkia ja juomassa viiniä, jota konsertissa tarjoillaan ilmaiseksi sen jälkeen. Vietimme sitten toissasunnuntain viiniä tissutellen konsertin jälkeen, ja menimme sen jälkeen katsomaan Steve McCurryn hienoa valokuvanäyttelyä, joka on nyt Ljubljanassa. Illalla katsottiin vielä Suomen peli yhdessä, ja vuokranantajani ja kämppikseni pääsivät nauttimaan mun kiljumisesta ja raivoamisesta. Tuskin enää ainakaan ton jälkeen heillä on enää mitään "suomalaiset ovat aina rauhallisia" steoreotypioita :D

Elämän rentous, spontaanius ja ihmisten ystävällisyys on vienyt mun sydämen täällä. Koska tahansa voi tapahtua mitä tahansa hauskaa, jossain on aina jotain ilmaisia tapahtumia ja tuntemattomat ihmiset oikeasti juttelevat sulle kadulla ja ovat kiinnostuneita susta. Jännä muuten huomata, miten sosiaaliseksi täällä on itsekin muuttunut, tuntemattomia ihmisiä ei enää kaihda samalla tavalla kuin Suomessa ja bussissa tuntemattomille ihmisille juttelee ihan mielellään. Toisaalta pelkään, että Suomessa muutun taas ihan yhtä sulkeutuneeksi kuin ennenkin ja jos joku yrittää puhua mulle bussissa, mulkoilen sitä vaan kulmieni alta.

Oon varautunut pieneen paluukulttuurishookkiin jo, sillä muutaman koti-ikäväviikon jälkeen oon taas palannut mun alkuhuumavaiheeseen. Olo on hirveän rento, rauhallinen ja tyyni.  Mulla on enää kolme viikkoa jäljellä ja tiedän, että mun tulee varmasti ikävä tätä paikkaa. Tiedossa on vielä ainakin reissut Makedoniaan ja Albaniaan (yes, my dream is coming true!), juhlia ja Suomi-vieras Kreikasta ;)

Yleistä höpinää

Jos sitä joskus on tullut valitettua Suomen takatalvesta, niin kyllä täällä Sloveniassakin säät osaa heitellä. Täällähän on tosiaan ollut helmikuun lopusta asti pääosin aurinkoiset säät ja suunnilleen huhtikuun lopusta saakka lämpötila on pyörinyt tasaisesti +25 asteessa täällä. Viime lauantaina mittari nousi +34 asteeseen ja oli kyllä tukahduttavan kuuma. No, la-su yönä lukemat laskivat sitten ihan yllättäen +8 asteeseen! Viimeksi täällä on ollut varmaan noin kylmä joskus helmikuussa. Oli hämmentävää, kun lauantaina oli meinannut läkähtyä t-paidassa ja shortseissa ja tuli myös vähän palettua auringossa, mutta sunnuntaina täytyi pukeutua villatakkiin, pitkiin housuihin, kevättakkiin ja kaulahuiviin. :D

Onneksi huomenna kelit palautuu ilmeisesti taas +20 asteen paikkeille. Toivottavasti sää ei enää sekoile tuollaisella tavalla, sillä viikonloppuna saan taas Suomi-vieraita, kun Miila, Eve ja Tiia saapuvat (tää toukokuu on oikea supervierailukuu!) ja aiotaan suunnata rannikolle Piraniin viikonloppua viettämään, ollaan varattu hostellikin yhdeksi yöksi. Hurraa! Rakastan sekä Slovenian että Kroatian rannikkoa (nehän siis sijaitsevat aivan vierekkäin ja Ljubljanasta ajaa vain pari tuntia myös Kroatian rannikolle) ja voisin mielelläni viettää siellä vaikka monta päivää auringossa maaten. Mun Erasmus-kaverit vitsailee, että eikö mua jo kyllästytä rannikolla ravaaminen (oon viettänyt viimeiset kolme viikonloppua putkeen jossain päin rannikkoa), mutta ei todellakaan. Piran on niin mun kaupunki, siellä on kaikkea mitä rakastan – meri, hyvä ilmasto, meriruokaa ja kaunista arkkitehtuuria.

Auringonlasku Piranissa Slovenian rannikolla..

Ja pyykkien kuivausta Rovinjissa Kroatian rannikolla..

Mulla on enää kuukausi jäljellä, mikä on hiton hämmentävää! Vastahan sitä Sloveniaan lähtöön oli monta kuukautta ja sitä ei osannut edes ajatella elämää Eramuksen jäökeen. Mun lentoliput on tosiaan ostettu Suomeen 17.kesäkuuta, ja jo viikko paluun jälkeen mulla alkaakin työt. Samaan aikaan kun lähtö lähenee, elämä on arkipäiväistynyt täällä. Ulkona käyminen ja matkustelu ovat vähentyneet, sitä viettää iltoja kotonakin ihan mielellään jotain niin tylsää tehden kuin televisiota katsellen. Kotona on myös osittain pakko olla siksi, että jopa niitä kouluhommiakin on pitänyt nyt alkaa oikeasti tehdä, koska deadlinet lähestyy uhkaavasti..

En valita, eihän Erasmus-huumakaan voinut loputtomiin jatkua. Samaan aikaan sitä kuitenkin stressaa ja tekee pientä listaa mielessään, missä pitäisi käydä ja missä kaikkialla käydä!  Haluaisin hirveästi nähdä ainakin Etelä-Balkanin, erityisesti Albanian, enemmän Triglavin upeaa kansallispuistoa täällä Sloveniassa, Krkin saaren Kroatian rannikolla..  Mutta toisaalta, aika ja rahat eivät kyllä millään riitä noihin kaikkiin, joten täytyy karsia. Ainakin on hyvä syy tulla uudestaan.

Ljubljanan katuja kävellessä tulee jo kaikenlaisia ”Vitsit mun tulee ikävä tätä”.. ajatuksia mieleen, vaikka toisaalta myös Suomeen paluu on alkanut pyöriä aktiivisemmin mielessä eikä sitä pelkästään ajattele, että ”no se on sitten joskus”.  Samaan aikaan haluan nauttia vikoista viikoista täällä ja että ne on yhtä spesiaaleja kuin suurin osa ajasta täällä on ollut.

Erased people

Olen varmaan maininnut, että Jugoslavian hajoamissota on alkanut kiinnostaa itseäni yhä enemmän täällä asuessa. Pari viikkoa sitten sain käsiini kirjan (kiitos suositteluista, Sanna), joka käsitteli Sloveniassa asuvia "poistettuja" ihmisiä. Nämä "poistetut" eli erased people ovat olleet jo aika pitkään kuuma aihe Slovenian maahanmuuttoa ja sen ongelmia käsittelevissä keskusteluissa.

Slovenian hallitus päätti siis itsenäisyyshuumassa Jugoslaviasta itsenäistyessään, että jokaisen ei-sloveenin on haettava Slovenian kansallisuutta tai pysyvää oleskelulupaa kuuden kuukauden sisällä itsenäistymisestä. Muussa tapauksessa kansalaisuuden menetti. Käytännössä tämä laki koski eniten Slovenian alueella asuvia muita ex-Jugoslavian kansalaisia, kuten serbejä ja kroaatteja.

Joku voi kysyä, mitä ongelmia asiaan sitten liittyy - onhan ihan luonnollista, että maa määrittelee itsenäistyessään uudestaan, ketkä maan kansalaisia ovat. No, ensinnäkin se, että hallitus ei juurikaan tiedottanut kyseistä lakimuutoksesta mitään ja monille asia valkeni vasta heidän asioidessaan jossain virastossa, jossa ilmoitettiin, että heidän kaikki tietonsa on tuhottu. Siis sen lisäksi, että nämä ihmiset menettivät kansalaisuutensa, heiltä tuhottiin kaikki dokumentit - henkilötunnukset, sairasvakuutukset, osoitteet..Nämä ihmiset olivat saattaneet elää jo vuosia Sloveniassa ja rakentaa elämänsä sinne, mutta heidän etninen alkuperänsä määritteli heidät muun maan kansalaiksi. Tälläisiä olivat esimerkiksi Sloveniassa syntyneet ja koko ikänsä eläneet ihmiset, joiden vanhemmat olivat kuitenkin jonkun muun Jugoslavian osavaltion kansalaisia. Yhteensä poistettuja oli  noin 25 000, mikä on varsin suuri määrä etenkin Slovenian kokoisessa minivaltiossa. Monet poistetuista määrittelivät identiteettinsä ensisijaisesti slovenialaisiksi, josta syystä johtuen kansalaisuuden menetys oli hirveä järkytys.  Puhumattakaan muista ongelmista, joita asiaan liittyy.



Poistetut kärsivät yhä isoista ongelmista Sloveniassa. Monilla on vaikeuksia päästä kouluihin, töihin tai terveydenhoidon pariin. Monet joutuvat yhä piileksimään ja pysymään sairastuessaan kotona, koska heillä ei ole sairasvakuutusta. Kirjassa kerrotaan muun muassa bosnialaistaustaisesta miehestä, joka oli asunut 1-vuotiaasta asti Sloveniassa. Kun lakiuudistus tehtiin, mies oli sairaalassa eikä ehtinyt hakea itselleen uutta oleskelulupaa. Tästä syystä johtuen kaikki miehen dokumentit tuhottiin, häneltä vietiin Slovenian kansalaisuus ja hänet uhattiin palauttaa Bosniaan, vaikka hänellä ei ollut maahan juuri mitään siteitä. Koko muu miehen perhe, mukaan lukien tämän seitsemän sisarusta, sai oleskeluluvan ongelmitta. Mies joutui piileskelemään monta vuotta ja sai tänä aikana monia vakavia sairauksia, koska ei kyennyt hakeutumaan lääkärin paikkeille. Nykyään hänellä on oleskelulupa (lukuisten taisteiluiden jälkeen), mutta hän on sairauksiensa vuoksi työkyvytön. Slovenian valtiolta hän ei ole saanut mitään korvauksia.

Tilanteeseen on yritetty esittää parannuksia jo 1990-luvulta asti, mutta muutokset ovat olleet hitaita. Monet eivät ole vieläkään onnistuneet saamaan kansalaisuuttaan takaisin, vaikka muun muassa Amnesty ja YK ovat vaatineet Sloveniaa korjaamaan asian. Lakimuutoksia asiaan on tehty esimerkiksi vuonna 2010, jolloin hallitus lupasi, että poistetuilla ihmisillä on kolme vuotta aikaa hakea kansalaisuutta uudestaan. Käytännössä homma on byrokraattista ja hankalaa, ja Slovenian hallitus on myös linjannut, että se ei kaikesta huolimatta takaa ihmisille automaattista kansalaisuutta tahi maksa korvauksia kenellekään.

LonelyPlanet tietää myös kertoa, että monilla sloveeneilla on rasisistia tunteita poistettuja ihmisiä kohtaan - vaikka nämä ihmiset olisivat eläneet Sloveniassa lähes koko elämänsä, heidät luokitellaan syntyperänsä mukaan vaikka kroaateiksi tai serbeiksi - jotka eivät siis ansaitse Slovenian kansalaisuutta. Ironista, kun ottaa huomioon, että sloveenit elivät monta vuotta samassa valtiossa sulassa sovussa kroaattien, serbien ja monien muiden kansallisuuksien kanssa. Kun kyse on Jugoslavian hajoamissodasta, tuntuu, että tavallisten ihmisten suurin kysymys on edelleen, miten aiemmin rauhassa elävät ihmiset alkoivat inhota ja tappaa toisiaan, kuten Bosnia-Hertsegovinaa käsittelevässä tekstissäni mainitsin.

Spring break ja slovenialainen vappu

Kevätloma olikin aika täynnä tekemistä, vaikka aluksi muuta pelkäsinkin. :D Perinteiseen Slovenia-tyyliin kaikki järjestyi jotenkin luonnostaan ja tuli tehtyä pieniä matkoja koko viikko.

Sateisen huhtikuun jälkeen Sloveniaa ovat taas hellineet helteet oikein urakalla. Viime päivinä mittari on noussut usein yli +25 asteen. Siksi toissa viikonloppuna olikin aika täydellistä päästä taas Adrianmerelle. Ajaettiin tällä kertaa Kroatian puolelle ja vietettiin päivä rannikolla Pulassa ja Rovinjinissa. Rakastan sekä Kroatian että Slovenian rannikkoa ja tulee kyllä ikävä sitä, että koska tahansa voi hurauttaa parissa tunnissa Adrianmerelle lekottelemaan!

Rovinjia.

Vappupäivänä mä patikoin! Ensimmäistä kertaa elämässäni vuorella. Lähdin yksin käymään Velika Planina-nimisellä vuorella, joka sijaitsee noin tunnin päässä Ljubljanasta. Velika Planina on kuuluisa etenkin paimentolaiskylistä, joita vuorella on, ja sieltä on mahdollista ostaa myös paimentolaisten tuotteita, kuten vuohenjuustoa. Kyseessä oli mun ensimmäinen minivaellus vuorilla, ja tykkäsin kyllä siitä yllättävän paljon. Ennen vaelluksen alkua Velika Planinalle mennään vaijerihissillä, josta oli upeat maisemat, vaikka vähän kyllä myös jännitti olla pelkän vaijerin varassa korkealla vuoristossa. :D

Maisemat Velika Planinasta = Amazing! <3

Illalla tulin sitten takaisin Ljubljanaan vappua juhlistaman. Vappu on Sloveniassa myös vapaapäivä, mutta ei niiin iso juhla kuin Suomessa. Slovenialaiseen vappuperinteeseen kuuluu kokon polttaminen, jota tehdään tietääkseni myös juhannuksena, kuten myös Suomessa. Olimme katsomassa kokkoa Tivolissa Roznik-nimisellä kukkulalla. Roznikissa järjestettiin myös konsertti ja ihmiset olivat vaan kokoontuneet ulos istuskelemaan ja juhlimaan, kuten Suomessakin.

Tiistaina tehtiin vielä Jennin kanssa miniretki Novo Mestoon, Kaakkois-Sloveniassa sijaitsevaan kaupunkiin. Kaupunki oli tyypillinen slovenialainen kaupunki: Pieni, siellä oli kaunis kirkko ja joki ja vuorimaisema. Oli todella kuuma sää, mutta kiva reissu. Paluumatkalla meidän junan konduktööri kiinnostui meidän seurasta ja istuuntui juttelemaan meidän kanssa, aina kun työnteoltaan ehti :D Hän oli menossa patikoimaan Lappiin syyskuussa ja oli kiinnostunut muutenkin keskustelemaan. Matkan aikana seuraan liittyi vielä toinen sloveenipoika, joka oli ollut Turussa Erasmuksena! Poika oli täysin hullaantunut Suomeen, ja me sitten hehkutettiin hänelle Sloveniaa ja hän meille Suomea.

Mun seuraavat viikot tulee olemaan erittäin kiireisiä. Hanna on ollut tämän viikon täällä, ja on ollut ihana nähdä pitkästä aikaa.ja näyttää kaikki Slovenian ihanuudet :) Tämä viikko täytyy paiskia kouluhommia, jos aion saada opintopisteet kasaan :P Sen jälkeen Tiltu, Miila ja Eve saapuu tänne, sitten porukat. Sitten onkin enää jokin pari viikkoa jäljellä, käsittämätöntä. Jotenkin ei tajua sitä ollenkaan.