Bosnia-Hertsegovina!

Kotiuduin eilen Sarajevosta, jonne lähdettiin keskiviikkoiltana jälleen suht spontaanin päätöksen jälkeen. :) Eläköön keskellä Eurooppaa asuminen.

Bosnia-Hertsegovina lumosi minut kyllä täysin. Maan upeat maisemat ja ystävälliset ihmiset ja islamilaisen ja eurooppalaisen kulttuurin sekoittuminen tarjosivat matkailijalle paljon ihmeteltävää. Toisaalta myös sodan tuhoamien rakennusten ja ympäri Sarajevoa rakennettujen hautausmaiden näkeminen olivat aika pysäyttäviä kokemuksia.

Lähdettiin Sarajevoon keskiviikkoiltana Ljubljanasta bussilla. Bussimatkan Sarajevoon oli tarkoitus kestää kaksitoista tuntia, mutta kesken matkan meidät siirrettiinkin yllättäen toiseen bussiin, joka ajoi ilmeisesti nopeammin Sarajevoon. Oltiin siis Sarajevossa yllättäen aamuneljältä ja pohdittiin, että mitäs nyt sitten tehtäisiin, kun hostellivaraus oli virallisesti vasta seuraavalle päivälle. Otettiin sitten taksi hostellille, jonne pääsimme onneksi nukkumaan, vaikka huonevarausta ei vielä ollutkaan. Hostellin henkilökunta oli todella ystävällistä eikä veloittanut meiltä edes lisäyöstä mitään!

Sarajevo oli kiehtova kaupunki.  Vanhassa kaupungissa tuntui kuin olisi ollut Lähi-Idässä - moskeijoita oli ympäriinsä, ja ihmiset istuivat ulkona polttelemassa vesipiippua. Sarajevossa oli paljon kivoja kahviloita, jonne oli helppo istua turisemaan ja tuhlaamaan aikaa. Uudessa Sarajevossa olisi taas voinut olla melkein missä tahansa Euroopan pääkaupungissa.

Vanhan kaupungin vilinää.

Matkaseuran kanssa nautitaan paikallista perinneruokaa ćevapia :)

Sarajevoa ylhäältä päin.

Vaikka Bosnia-Hertsegovinassa on nykyään turvallista matkustaa, leimaa maata kuitenkin yhä vahvasti sota ja sen jälkeinen jälleenrakennustyö. Jugoslavian hajomissotien hirveys on valjennut itselleni jotenkin paremmin täällä päin Eurooppaa asuessa. On vaikea ymmärtää, mikä voi aiheuttaa sen, että aiemmin samassa valtiossa rauhassa eläneet ihmisryhmät alkoivat vihata toisiaan. Jugoslaviassa elivät aikoinaan yhdessä niin sloveenit, serbit, muslimit kuin kroaatitkin. He menivät naimisiin keskenään, työskentelivät keskenään ja elivät muutenkin suhteellisen sulassa sovussa. Kuitenkin samat ihmiset myöhemmin tappoivat ja raiskasivat toisiaan sodassa. Sarajevokin oli ennen sotaa monikulttuurinen kaupunki, jossa ihmiset viettivät keskiluokkaista elämää. Sota oli siksi valtava järkytys, ja on sitä yhä bosnialaisille.

Jugoslavian hajoamissota onkin karmaiseva esimerkki siitä, mitä omaa  kansakuntaa ylistävä nationalistinen propaganda ja muita kansoja kohtaan kohdistuva vihanlietsonta voivat pahimmillaan saada aikaan. Hajoamissodat olivat kyllä monimutkaisista historiallisista syntynyt soppa, mutta sitä ei voida kiistää, että Bosnia-Hertsegovinassa tapahtui bosniakkien kansanmurha, jossa kyse enemminkin nationalistisen serbiarmeijan hyökkäyksestä ja kansamurhasta kuin sisällisodasta. Länsimaat ja kansainväliset joukot myös puuttuivat sotaan aivan liian myöhään.

Sarajevossa oli nähtävissä myös yhä vuoden 1984 olympialaisnostalgiaa ja myynnissä oli paljon olympialaisiin liittyvää krääsää. Ihmettelin aluksi melkein yli kolmekymmentä vuotta vanhojen kisojen hehkuttamista, mutta ilmeisesti iso olympianolstagia johtuu siitä, että olympialaisia pidetään eräänlaisena hyvien aikojen symbolina ennen sotaa. Olympialaisten aikaan Sarajevoa vielä markkinoitiin monikulttuurisena ja suvaitsevana kaupunkina. Hyvän esimerkin tästä monikulttuurisuudesta tarjoaa Pilvi Torstin Sankarimatkailijan "Slovenia, Kroatia & Bosnia-Hertsegovina"-kirjassa kertoma esimerkki, jolloin Sarajevossa kaikkia pyydettiin uskontokunnasta huolimatta rukoilemaan lunta, jotta sitä varmasti saataisiin olympialaisiin. Pian rukousten jälkeen lunta alkoikin sataa. Torstin opus on muuten mainio matkaopas niille, jotka täällä päin Eurooppaa haluavat reissata, voin suositella!

Perjantaina lähdettiin käymään päiväretkellä Mostarissa, joka on 1400-luvulla perustettu kaupunki lähellä Adrianmeren rannikkoa. Mostar on mielestäni aivan ehdoton matkakohde niille, jotka Bosniaan matkaavat, jo pelkästään siksi, että maisemat Sarajevo-Mostar junamatkalla ovat aivan mielettömän kauniit:

Mostar oli todella kaunis kaupunki, jossa tuntui jälleen siltä, että olisi ollut enemminkin Lähi-Idässä kuin keskellä Eurooppaa.

Yllä oleva Mostarin silta "Stari most" on kaupungin symboli. Silta rakennettin jo alunperin 1500-luvulla, mutta silta tuhoutui Bosnian sodan taisteiluissa kroaattijoukkojen ammuttua sitä tahallaan. Silta oli yhdistänyt muslimien ja kroaattien valvomat kaupunginosat toisiinsa rauhanomaisesti satojen vuosien ajan, joten sillan tuhoamisella oli valtava symbolinen merkitys. Silta rakennettiin uudestaan vuonna 2004, ja on taas käytössä. Paikalliset miehet tapaavat sukeltaa sillalta miehisyytensä osoituksena.

Mostarista palatessa vietettiin vielä yöksi yö Sarajevossa, ja herkuteltiin bosnialaisilla herkuilla kivassa ravintolassa ja maisteltiin kirsikkarakia. Lauantaina kiivettiin vielä katsomaan Sarajevoa kukkulalta käsin, ja sen jälkeen alkoi taas tunteja kestänyt kotimatka. 13 tunnin bussimatka oli kyllä taas yksi kokemus lisää. Ja nyt tuntuu siltä, että olisi aika eksoottista viettää viikonloppu Ljubljanassa ja olla reissaamatta mihinkään. :) Ljubljanaan palatessa tuntui siltä, että olisi tullut kotiin, mikä oli hyvä fiilis.