Škofja Loka, salsaa ja kylmyyttä

Talvi on saapunut myös Ljubljanaan, buhuu. Kaipaan hirveästi ensimmäisen viikon lämpimiä kevätilmoja, jolloin istuttiin ulkona kahvilassa. Täällä on nyt sellaiset -5 astetta pakkasta ja se tuntuu ”niin kylmältä” – vähän kyllä lohduttaa lueskella Suomen yli -20 asteen pakkasista ja siitä, että Helsingissä on ilmeisesti uutisoinnista päätellen menossa tyyliin maailmanloppu? :D

Elämä soljuu edelleen eteenpäin mukavasti. Ohjelmaa on paljon, ja bileitä on ollut tarjolla niin paljon, että on pitänyt välillä ihan oman jaksamisen vuoksi kieltäytyä kutsuista.

Juhlimisen ja slovenian opiskelun lisäksi tällä viikolla on tullut reissattua ja tanssittua salsaa. Torstaina päätettiin, että liikunta voisi tehdä hyvää, ja mentiin Ljubljanan keskustassa sijaitsevaan baariin, jossa järjestettiin ilmainen salsatunti. Mulle tää oli elämäni eka kerta, kun tanssin salsaa ja tykkäsin kyllä, vaikka oon yleensä tosihuono kaikissa tansseissa :D  Salsabaarista jatkettiin matkaa Thai Inn Pubiin, joka on karaokebaari Ljubljanan keskustassa. Thai Innissa meininki oli hieman erilaista kuin suomalaisessa karaokebaarissa – sen sijaan, että yksi olisi laulanut edessä (jotain masentavaa biisiä) ja muut istuneet kuuntelemassa sitä, täällä koko baari oli tupaten täynnä ja kaikki lauloivat ja tanssivat biisien mukana. Oli tosikivaa!

Perjantaina oli taas vapaa päivä (meillä on kielikurssia vain torstaihin asti), joten lähdettiin toisen suomalaisen Sannan ja saksalaisen Julian kanssa käymään Ljubljanan lähellä sijaitsevassa keskiaikaisessa kaupungissa Skofja Lokassa, joka sijaitsee Ljubljanan pohjoispuolella.  Skofja Loka on rakennettu keskiajalla ja on yksi Euroopan vanhimmista kaupungeista. Kaupunki oli kaunis kapeine katuineen ja vuorimaisemineen. Menopaluulippu Ljubljana-Skofja välillä maksoi kokonaiset kolme euroa. En vieläkään käsitä, miten helppoa ja halpaa täällä on reissata maan sisällä.

Ainoa miinus oli vaan, että oli aika kylmä, joten istuttiin aika pitkään juomassa megakermavaahtokaakaota paikallisessa kahvilassa:

Se, mitä täällä toistaiseksi kaipaa, on slovenialaiset tuttavat. Erasmus-tyypit ovat edelleen mukavia, mutta tuntuu, että kosketus slovenialaiseen kulttuuriin jää ohueksi, jos en tutustu kehenkään paikalliseen. Etenkin kun kaikki slovenialaiset vaikuttavat niin vilpittömän mukavilta ihmisiltä! Ukrainassa asuessani paikalliseen kulttuuriin tutustui jotenkin luonnostaan, kun asuin ja tein töitä paikallisten kanssa, ja suurin osa kavereistani oli myös paikallisia. Jotkut väittävät, että ei sillä nyt ole niin väliä, onko paikallisia kavereita vai ei, mutta kyllä minun kokemuksen mukaan selvästi on, jos haluaa paikallista kulttuuria todella oppia tuntemaan.  Pitää jotenkin yrittää puhkaista tämä Erasmus-kupla ja hankkia myös niitä paikallisia kavereita.

Koti-ikävää Suomeen olen lähinnä tuntenut siten, että ystäviä ja perhettä on ollut ikävä. Jotenkin sitä on taas kaukana oppinut arvostamaan niitä ihmisiä, jotka tajuavat sut puolesta sanasta ja joiden kanssa voi vaan olla. Täällä on kuitenkin menossa vielä ryhmäytymisvaihe, jossa tapaa hirveästi uusia ihmisiä, mutta ketään ei tunne vielä pintaa syvemmin.  Mutta, ei tämä ole vakavaa ja kuuluu myös kokemukseen, ikävän kanssa on vain yritettävä elää. Slovenialaisen kulttuurin kanssa mulla ei ole ollut toistaiseksi sellaisia yhteentörmäyksiä kuin mitä Ukrainassa asuessa oli.

Mutta joo, aika on toistaiseksi kulunut nopeasti ja olen iloisilla fiiliksillä siitä kaikesta hauskasta, mikä on vielä edessä. Tiedostan, että tää on ainutlaatuista aikaa mun elämässä ja tästä pitää ottaa kaikki irti. Parin viikon päästä suunnataan Venetsiaan karnevaaleille ja helmikuun lopussa alkaa sekä opiskelut, Erasmus-tervetuloviikot (=lisää bileitä) ja Mari&Tuija tulee Sloveniaan! Jee! Ja kun kevät viimein saapuu, haluan lähteä Balkanille reissamaan. Nyt lopetan ja alan valmistautua illan bileisiin, jotka on tällä kertaa puolalaisen Rafaelin syntymäpäivät. Tarjolla on kuulemma puolalaista vodkaa, apua!