Venice!

Huh huh. Olis taas vaikka miten paljon kertomista, mutta keskityn tässä päivityksessä Venetsiaan, jossa reissattiin viime viikonloppuna karnevaaleja juhlimaan belgialaisen Colinen, suomalaisen Sannan ja saksalaisen Julian kanssa.

Lähdettiin lauantaiaamuna joskus viideltä köristelemään kohti Italiaa. Bussimatka maksoi menopaluuna 45 euroa, mikä oli aika kallis täkäläisellä hintatasolla, mutta suurin osa busseista oli jo täynnä karnevaalien vuoksi, joten päädyttiin ottamaan kuitenkin toi bussi. Italialainen bussikuski oli jotenkin kiinnostunut meidän suomalaisten passeista ja kyseli, miksi mulla ja toisella Sannalla on sama etunimi. Oli vähän vaikea antaa tyhjentävää vastausta. Samaten tyyppi kyseli, mitä "poliisi" tarkoittaa ja vitsaili sitten, että ollaanko me poliiseja.

Nukuin koko matkan ja kun heräsin Italiassa oli aika ihmeellinen olo, tuntui, kuin olis ollut taas jossain toisessa todellisuudessa. :D Täällä on vaikea käsittää, miten lähellä kaikki on. Muutama tunti vain pois Ljubljanasta lähes mihin suuntaan vain, ja olet jo toisessa maassa.

Venetsia oli ihana. Pelkäsin aluksi, että se olisi liian turistihelvetti mun makuuni, mutta tykkäsin kyllä hirveästi kaupungista! Oli jotenkin epätodellista, että ihmiset todella asuvat paikassa, jossa ei ole autoja ja joka vajoaa joka vuosi muutaman millimetrin alaspäin. Ja jossa koko keskusta on pyhitetty lähinnä turistien tarpeisiin. Ihmeteltiin, että missä hitossa paikalliset käy esim ruokakaupassa, kun keskusta on täynnä vain turistiravintoloita?! Ja kuitenkin Venetsia oli hirveän kaunis ja ainutlaatuinen kaupunki.

Venetsia oli aivan täynnä ihmisiä karnevaalien vuoksi ja kaduilla piti oikeasti välillä _jonottaa_ että pääsi liikkumaan, mutta meininki oli hirveän iloinen ja vapautunut. Sekä huntujensa päälle maskit vetäneet muslimitytöt että kikattelevat transut juhlivat sulassa sovussa keskenään. Miks ihmiset osaa etelässä juhlia ilman överikännejä ja tappeluja nakkikioskilla? Miksi ei Suomessa?

Sen lisäksi että käveltiin paljon ja juhlittiin karnevaaleja, syötiin italialaista pizzaa ja jäätelöä. Mmm. Tykkäsin Italiasta ja haluaisin päästä reissamaan lisää siellä! Ehkä pitää yrittää järjestää toinen reissu vaikka Roomaan, kun täällä päin Eurooppaa nyt hengailee. Mutta nojoo, nyt loppui Venetsia-hehkutus, antaa kuvien puhua puolestaan:

Ensimmäinen sadoista kanaalikuvista.

Hui!

Coline and carneval spirit.

Aamupiknik Venetsian sillalla. Koska ei voitu maksaa opiskelijoina 7 euroa hotellin aamupalasta, päädyttiin tähän. :D

Viime viikolla oli muutamia koti-ikäväpäiviä ja selvää kulttuurishokkioireilua, mutta nyt on taas mennyt tosihyvin ja fiilis ollut hyvä. Jännä, miten fiilikset voi vaihdella täällä välillä voimakkaasti, lähinnä siten, että jotkut sellaiset asiat, jotka ei mua Suomessa voisi vähempää hetkauttaa, saattaa täällä vaivata mua sikana. Pääasiassa oon kuitenkin ollut tasaisen iloinen, mikä on tietenkin hyvä juttu.

Viime viikolla meidän kielikurssi loppui. Sain sloveniasta kympin ja mulla oli kokeessa vain kaksi virhettä :D Uskomatonta. Koe oli kyllä hiton helppo, sekä kirjallinen että suullinen osuus. Sain kyseistä kurssista kolme noppaa ja ne taisivat olla koko yliopistourani helpoimmat opintopisteet, kun vertaa muutamiin tiedotusopin kursseihin ja niiden työmäärään suhteessa opintopisteisiin.. Lämpimiä terveisiä vaan tutkimuspraktikum-tovereilleni Miilalle ja Ainolle!

Tänään mulla alkoi myös yliopisto-opiskelut. Meidän tiedekunta on hieno ja moderni rakennus. Osa uusista kurssikavereista näytti ihan samalta kuin Tampereen yhteiskuntatieteiden opiskelijat - graafikkolaseja ja hipsterityyliä. Nauratti, mutta toisaalta tuntui kotoisalta. Olen kyllä hiton iloinen, että otin kielikurssin ennen opiskelujen alkua. Oli huomattavasti helpompaa, kun tunsi jo osan lössistä tiedekunnassa eikä tarvinnut alkaa yksin setviä kaikkia asioita tai aloitaa sosiaalisia kuvioita ihan nollasta, isoilla luennoilla on kuitenkin vähän vaikeampi tutustua ihmisiin kuin pienessä kurssiryhmässä. Toisaalta on kuitenkin tosikiva, että saa taas tutustua uuteen satsiin ihmisiä eri maista.

Mun lopullinen lukujärjestys on vieläkin vähän epäselvä ja koska otan kursseja muista tiedekunnista, tähän liittyy myös vähän paperibyrokratiaa. Mutta ainakin perjantait tulee olemaan vapaita, hurraa. Journalismiahan en tule opiskelemaan yhtään tänä keväänä - vähän harmittaa, mutta tämä oli jo tiedossa jo etukäteen, niin ei nyt mitään suurta surua aiheuta. Yritettiin tosin käydä ruinaamassa muutaman muun journalistivaihtarin kanssa, että oltais saatu tehdä edes jotain erillistöitä joillekin journalistiikan professoreille. Ei onnistunut. Muissa tiedekunnissa on tämä mahdollisuus, mutta ei Faculty of Social Sciencessa, buhuu. Mutta kirjoitan näistä jutuista lisää seuraavassa postauksessa. Se vidimo eli nähdään sloveniaksi!