Kuulumisia sairasvuoteelta

Viime perjantaina oli jo aika legendaariksi muodostuneet puolalaisen vaihtarin syntymäpäivät. Bileet oli mahtavat, ilmaista juomaa riitti ja kaikilla oli tosihauskaa. Bileet pidettiin näissä kuuluisissa Ljubljnan opiskelijadormeissa, joissa suurin osa vaihtareista ja myös slovenialaisista opiskelijoista asuu. Dormeissa asuu lähes puoli-ilmaiseksi (vuokra on noin 80 euroa kuussa), mutta niissä jaetaan huone toisen opiskelijan kanssa, mistä syystä päädyin itse hakemaan yksityistä kämppää. Osassa dormeissa on myös suhteellisen villi meininki. Meidän bileisännän dormi oli ilmeisesti sellainen, että siellä saa tehdä mitä vaan ilman että kukaan valittaa, koska biletettiin käytävällä aamuyöhön asti. Vahvisti samalla myös omaa usko siitä, että yksityinen vuokrakämppä oli mulle oikea vaihtoehto :)

Viikonlopun jälkeen sain kuitenkin flunssan ja kaaduin sänkyyn lepäilemään. Vuokranantajani osoitti taas liikuttavalla tavalla, miten mukavia slovenialaiset ovat - hän toi minulle teetä, lääkettä ja napsilasin piristykseksi, ja kokkasi minulle myös ruokaa, kun sairastin. Olin ihan hämmentynyt tästä kaikesta. Tuntui kyllä luksukselta, kun on monen vuoden yksin asumisen aikana tottunut siihen, että kipeänäkin on pakko mennä hakemaan lääkkeet ja ruoka kaupasta itse.

Ljubljanalaiset lääkkeet, teetä, shottilasi ja hunajaa :D

Sairaspäivinä viihdykettä tarjosivat Iidan matkalahjaksi mukaan antama Jonathan Gloverin Ihmisyys-kirja, joka käsittelee 1900-luvun moraalihistoria ja sotien, diktatuurien ja joukkomurhien psykologiaa. Erittäin mielenkiintoista luettevaa. Sen lisäksi viihdytin itseäni katsomalla Pasilaa (joka näkyy onneksi myös ulkomailla, jee) ja Don' Tell My Mother That I'm in.., joka on varsin mielenkiintoinen matkailuohjelma. Sarjassa journalisti Diego Bunuel matkustaa muun muassa Iranissa ja Pohjois-Koreassa ja muissa vähän astetta kovemmissa paikoissa. Jaksoja löytyy muun muassa Youtubesta, jos jotain kiinnostaa.

Viime viikolla selätettiin myös byrokratia, kun haettiin toisen suomalaisen Sannan kanssa itsellemme oleskeluluvat Sloveniaan. Sloveniassa poliisi siis oikeasti valvoo EU-kansalaisten yli kolmen kuukauden oleskelua maassa, kun esimerkiksi Suomessa on kuullut, että poliisia ei ilmeisesti juurikaan Erasmus-opiskelijat kiinnosta, kun ne kuitenkin reissaa välillä ulos maasta jne. No, täällä kuulemma oleskeluluvan puuttumisesta yli 3 kuukauden jälkeen voi saada yli 600 euron sakot, joten päätettiin, että parasta vaan hakea sitä. :D Meille varoiteltiin, että kyseessä on hirveän vaikea prosessi, mutta lopulta homma sujui yllättävän kivuttomasti. Maahanmuuttovirkailijat olivat ukrainalaisiin verrattuna ystävällisiä ja toinen heitti vitsiä sormuksestani ja siitä, että sillä on helppo lyödä ihmisiä. :D Siltä varalta, että tätä nyt sattuu lukemaan joku Sloveniaan vaihtoa suunnitteleva, niin tässä ohjeet residence permentin hakuun.

-Ensinnäkin tarvitset mukaan: Passin, värillisiä passikuvia (kuvat voi ottaa myös virastossa, hinta 9,50 e), todistuksen sairasvakuutuksesta (Kelan myöntämä Eurooppalainen sairaanhoitokortti riittää), todistuksen siitä, että pystyt elättämään itsesi Sloveniassa (yliopistolta saa saapuessa paperin, joka vaan täytetään todisteena, mitään muuta selvitystä omista tuloista ei tarvitse näyttää) ja hyväksymiskirjeen Ljubljanan yliopistosta. Ota näistä kaikista etukäteen kopiot, koska näytät ensin virkailijalle alkuperäiset dokumentit, ja sen jälkeen he ottavat itselleen kopiot niistä. Jos sinulla ei ole kopioita mukana, virkailijat passittavat sinut takaisin hakemaan ne.
-Virastossa: Jos tarvitset vielä passikuvia/huomaat, että olet unohtanut ottaa kopion jostakin paperista, käy ensin päätalon valokuvaamossa hoitamassa asiat. Sen jälkeen etsi virasto. Se löytyy monimutkaisen rakennuskompleksin kellarista. Ota aulasta henkilötietolomake ja täytä se vuoroa odotellessa.
-Istu virkailijan kanssa, toivo, että hän osaa englantia ja katsele, kun hän täyttelee papereita ja lyö niihin leimoja. Itselleni sattui onneksi englannin kielen taitoinen ja huumorintajuinen veikko, mutta olen kuullut monilta vaihtareilta, että monet maahanmuuttoviraston virkailijat eivät osaa englantia, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin.
-Saat mukaasi lapun, jota voit pyydättäessä näyttää todisteena siitä, että olet hakenut asumislupaa.
-Tarkkaile postiasi seuraavien viikkojen ajan. Kun sinne tulee kirje sloveniaksi jostain virastosta, käännä se ja varmista, että olet saanut residence permentin. Kävele virastoon hakemaan residence perment, koska se pitää noutaa siis henkilökohtaisesti.
-Onnittele itseäsi ja käy halvalla kaljalla vaihtarikavereidesi kanssa (tämän aion tehdä sitten, kun olen päässyt noutamaan oman korttini)

Kielikurssi jatkuu vielä ensi viikon ajan, sen jälkeen alkaa viralliset opiskelut. Mun tiedekunta sijaitsee vähän päälle parin kilsan päässä keskustasta, joten kuljen varmaan pyörällä sinne. Ljubljanan yliopistossa ensimmäinen viikko on niin sanottu "shoppailuviikko", jossa kursseja saa käydä ensin testaamassa ja sitten päättää, osallistuuko niille vai ei. Mulla olis alustavissa suunnitelmissa ottaa opintoihin ainakin EU:n tulevaisuutta käsittelevä kurssi, kv-politiikkaa ja "Communication Management" ja "Crisis Management" nimiset kurssit. Luennot on täällä älyttömän pitkiä, osa kestää esimerkiksi nelisen tuntia putkeen ja alkaa tyyliin jo kahdeksalta aamulla. Siksi en jaksa ottaa samalle päivälle ainakaan hirveän montaa kurssia.

Opiskeluiden lisäksi alkaa viralliset SOU:n (Ljublanan yliopiston kansainvälinen opiskelijajärjestö) tervetuloviikot, jolloin bileitä riittää. Suurin osa Erasmuksistahan saapuu vasta nyt, koska läheskään kaikki ei osallistuneet kielikurssille.

Lähden tästä nyt kohti taidegalleriaa. Tänään on Slovenian kansallisrunoilijan France Presernin
päivä, jolloin juhlitaan slovenialista kulttuuria. Tänään on virallinen vapaapäivä, ja kaikki museot ja taidegalleriat on ilmaisia. :) Hieno tapa, voisi tuoda Suomeenkin.

Pakko sanoa, että viihdyn täällä tosihyvin. Hämmentävää, että tää maa on ollut vasta niin lyhyen aikaa itsenäinen ja elänyt ilman kommunismia, ja kaikki on kehittynyt silti hirveän nopeasti. Ihmisistä huokuu jotenkin sellainen ystävällisyys ja tyytyväisyys siihen, mitä niillä täällä on. Ehkä oon vieläkin jossain kulttuurishokin onnivaiheessa, mutta jotenkin tää maa on vaan vienyt mun sydämen :D

Vuorimaisemia bussimatkalla Skofja Loka-Ljubljana. Oon ihan lumoutunut näistä Slovenian vuorimaisemista!