Lohikäärmeitä ja arkkitehtuuria

Tänään meillä oli ohjelmassa kaupunkikierros Ljubljanassa Erasmus-vaihtareiden kanssa. Oli kylmä (no okei, ei ollut, kun Suomeen vertaa, mulla oli vaan ohut kevättakki ja hame, koska oon päättänyt sitkeästi, että täällä on jo kevät), mutta opin mielenkiintoisia juttuja kaupungin historiasta.

Kahviloiden ja mukavien ihmisten lisäksi Ljubljanaa hallitsee erityisesti kaksi asiaa. Ensimmäinen niistä on lohikäärme, joka on myös Ljubljanan symboli. Lohikäärme on kuvattuna kaupungin monissa eri paikoissa, mutta tärkein niistä on kuitenkin Dragon bridge, joka kulkee Ljubljanica-joen ylitse. Siltaan on rakennettu koristeeksi neljä erilaista lohikäärmepatsasta, ja sen on suunnitellut arkkitehti Jurij Zaninovic.

 

Miksi sitten itämainen lohikäärme on valittu keskieurooppalaisen Ljubljanan symboliksi? No, Ljubljanaa ympäröi usein talvisin iso sumupeite. Paikallisen legendan mukaan sumu onkin itse asiassa lohikäärmeen puhaltamaa savua, joka peittää kaupungin ja suojelee sitä vihollisilta ja pommituksilta. Tämä voisi olla helppo uskoa, sillä Ljubljana ei todella ole koskaan joutunut tuhotuksi sodissa - ei edes ensimmäisen tai toisen maailmansodan aikana.

Siltaan liittyy myös toinen legenda, jonka mukaan lohikäärmeet heiluttavat aina häntäänsä, jos sillan ylittää neitsyt. Että näin.

Lohikäärmeiden lisäksi Ljubljanan keskustaa hallitsee arkkitehti Jože Plečnik. Herra tuntuu pistäneen puumerkkinsä melkein kaikkialle Ljubljanaan. Hän on suunnitellut muun muassa Ljubljanan kuuluisat kolmoissillat, jotka yhdistävät kaupungin keskusaukion vanhaan kaupunkiin:

Plečnik on myös suunnitellut Ljubljanan pääkirjaston. Koska Plečnik rakasti leikitellä yksityiskohdilla, hän suunnitteli kirjaston ikkunat näyttämään avoimelta kirjalta:

Kuten monet lahjakkaat ihmiset, myöskään Plečnik ei onnistunut saamaan heti omana aikanaan arvostusta ihmisiltä. Opas kertoi, että Plečnikin kyllä tajuttiin olevan lahjakas arkkitehti, mutta koska hienon arkkitehtuurin ei ajateltu olevan mikään erityisen merkittävä asia, hänet lähetettiin ulkomaille toteuttamaan itseään. Että siis sellaisella asenteella, että mene sinä Plečnik sinne ulkomaille prassailemaan, ei me täällä Sloveniassa millään arkkitehtuurilla koreilla, ei se ole tarpeen. Hmm, olenko ainoa, joka näkee tässä ajatusmaailmassa jotain tuttua ja hyvin suomalaista? No, tämän jälkeen Ljubljanassa sattui iso maanjäristys, jonka seurauksena monet rakennukset tuhoutuivat.  Tämän jälkeen Plečnikin apua ja ideoita kaivattiinkin kovasti. Typpi palasi sitten suunnittelemaan uusia rakennuksia ja siltoja kaupunkiin. Ja oli iloinen, kun sai kaikesta huolimatta auttaa kotikaupunkiaan. Onneksi, sillä Plečnikin suunnittelmat rakennukset ovat veikeitä ja antavat Ljubljanalle jotenkin persoonallisen leiman.