Reissuja, reissuja!

Huh, mulla on tänään ensimmäinen koti-ilta tyyliin pariin viikkoon ja ehdin viimein kirjoittaa :D Vietettiin viime viikonloppu Zagrebissa ja Tuija&Mari tulivat heti sen jälkeen tänne, joten on pitänyt kiirettä ja en ole ehtinyt päivitellä.

Maanantaina sain tosiaan ensimmäiset Suomi-vieraat tänne, kun Tuija&Mari saapuivat Ljubljanaan. Tuntui aluksi ihan epätodelliselta, kun hain tytöt juna-asemalta, en millään meinannut uskoa, että he ovat tosiaan Ljubljanassa. Mutta meillä oli tosi mukava viikko. Onnistuin näyttämään viikon aikana lähes kaikki itselleni tärkeät paikat ja ihmiset täällä, ja nyt tytöt tajuaa ehkä hieman paremmin, miksi mä oon niin täpinöissäni tästä kaikesta. :D Ljubljanassa hengailun lisäksi käytiin matkalla Bled-järvellä ja Piranissa.

Bled on Pohjois-Sloveniassa sijaitseva kaupunki, joka tämänkin blogin taustakuvassa komeilee. Bled on kuuluisa tuosta kaunista järvestään ja lähellä sijaitsevasta luonnonpuistostaan. Aivan mielettömän kaunis paikka, ei ole kyllä turhaan hehkutettu! Istuttiin vaan järven rannalla ja ihmeteltiin kauneutta ja joutsenia.

Bledin vuorimaisemia

Kuva ei tee oikeutta järven kauneudelle ja joutsenien määrälle Bledissä.

Perjantaina taas lähdettiin Piraniin, joka on Adrianmeren rannalla ja Italian rajalla sijaitseva keskiaikainen pieni kaupunki. On vaikea tajuta, että Slovenia on niin pieni, mutta silti täynnä erilaisia maisemia. Ei ihme, että Sloveniaa on kuvailtu usein mini-Euroopaksi. Pohjois-Sloveniassa voi ihailla lumisia vuorimaisemia ja keskiaikaisia linnoja, mutta kun astuttiin ulos junasta Piranissa, tuntui, että oltais matkustettu taas toiseen maahan. Adrianmeri kimmelsi taustalla ja italialaistyylisten huviloiden edessä kasvoi palmuja. Ja kaikkeen matkailuun Slovenian sisällä menee kuitenkin maksimissaan vain pari tuntia, mikä on parasta!

Rakastin Pirania ja päätin, että ennen lähtöäni on varman pakko käydä siellä viikon lomalla vaan rantalomalla Ylipäätään mun rakkaus Sloveniaa kohtaan vain kasvaa sitä myötä, mitä enemmän täällä matkustan. Melkein toivon, että isot turistimassat eivät hoksaisi, miten mahtavia maisemia Slovenia tarjoaa. Täällä on kaikki vielä niin kaunista ja puhdasta, että toivon, että massaturismi ei pilaisi maan luonnonkauneutta.

Slovenialaisten ystävyys on myös jotenkin omaa luokkaansa. Ihmiset ovat aina valmiita auttamaan ja juttelemaan. Heistä huokuu jotenkin sellainen onnellisuus ja tyytyväisyys omaan elämäänsä täällä. En pysty muuta kuin ihmettelemään, miten nopeasti Slovenia on ponnistanut kommunismista moderniksi länsivaltioksi. Vaikka olen täällä myös oppinut, että Titon kommunismi oli puutteistaan huolimatta kuitenkin vapaampaa ja enemmän taloudellista hyvinvointia luovaa kuin esimerkiksi Neuvostoliiton kommunismi. Plus täytyy muistaa, että Slovenia oli Jugoslavian hajoamissodassa mukana vain kymmenen päivän ajan ja sota ei jättänyt tänne samanlaisia traumoja kuin muihin ex-Jugoslavian maihin.

Ex-Jugoslavian maista puhuessa onkin luonnollista siirtyä Kroatiaan. Käytiin vaihtariporukalla Zagrebissa viime viikonloppuna. Matka oli hauska ja Zagreb kiva kaupunki, vaikka ei vienytkään mun sydäntä samalla tavalla kuin Ljubljana tai Piran. Lauantai-ilta Zagrebissa oli mahtava. Kiivettiin ensin yläkaupunkiin, josta ihailtiin auringonlaskua ja kuunneltiin katusoittajan kitaransoittoa. Tämän jälkeen ostettiin oluet ja istuttiin puistossa. Oli aika onnellinen olo.

Vierailtiin myös Museum of Broken Relationshipissa, joka oli aika mielenkiintoinen paikka. Jengi oli tuonut sinne kamaa entisistä parisuhteistaan. Museo esitteli niitä ja kertoi tarinoita ihmisten suhteista ja eroista. Ihmiset olivat tuoneet museoon kamaa hääalbumeista käsirautoihin. Suosittelen vierailua museossa kaikille Zgrebissa käyville, museolippu maksoi vaivaiset kaksi euroa.

Zagrebin ilta-aurinko.

Jump!

Muun muassa tälläiset löytyi Museum of Broken Relationshipsista.

Ja niin joo, yliopistokin alkoi. Mulla on kokonaiset neljä kurssia, joista kolme vaikuttaa mielenkiintoisilta ja yksi aika tylsältä. Mutta suhteellisen hyvä saldo kuitenkin, että onnistuin lopulta haalimaan jopa kolme mielenkiintoista kurssia. Ja täydellisentä on se, että mulla on perjantait ja maanantait aina vapaita, eli voin hyvin reissata viikonloppuisin.

Yliopisto-opiskelu täällä on muuten aika samanlaista kuin Suomessa, mutta meillä on ryhmätöitä ja suullisia esityksiä huomattavasti enemmän. Muuten kurssien tehtävät koostuvat lähinnä esseistä, joiden palautuspäivä on vasta joskus kesäkuussa.

Mutta jees. Lopettelen nyt. Jännä fiilis, että nyt tuntuu kuin palaisin taas arkeen, vaikka eihän tää elämä täällä varsinaista arkea vielä ole kohdannut. Mutta toisaalta tuntuu hyvältä, että tunnen oloni niin kotoisaksi, että voin puhua edes jonkinlaisesta arjesta täällä. :)