Matkakertomus, first part: Makedonia!

Noniin. Reissusta on selvitty onnellisesti hengissä. Täytyy kyllä sanoa, että oli ehdottomasti yksi mielenpainuvimmista matkoista, joita olen tehnyt! Matkaan mahtui luonnollisesti myös paljon säätöä, koska lähdimme reissuun sellaisella "c'ela vie" asenteella, että mennään ja katsotaan vaan, mitä matkalla tulee vastaan. Balkanin joukkoliikenteen varassa oleminen vaatii kuitenkin, krhm, hieman joustavuutta, joten matkareittimme muuttui lopulta ja näytti tältä:


Näytä suurempi kartta

Kaikesta huolimatta reissu oli kuitenkin upea ja olen ylpeä että minä ja Coline selvisimme vähän vaativimmistakin tilanteista ilman suurimpia konflikteja ja hermojen menetyksiä. :) Ja jälleen voin kyllä sanoa Balkanin varastaneen sydämeni täysin. <3 Haluan palata tänne vielä!

Ensimmäinen matkaetapimmme oli tosiaan Makedonian pääkaupunki Skopje. Skopjesta en tiennyt etukäteen juuri mitään (paitsi Aleksanteri Suuren valtavan patsaan), mutta onneksi meillä oli seurana Erasmus-kaverimme Momir, joka paljasjalkaisena skopjelaisena toimi matkaoppaanamme.

Vaikka Skopjea on paljon haukuttu tylsäksi, minä tykkäsin kaupungista. Jotain eksotiikkaa siinä oli, sellainen jännä "Soviet World Meets Islamic World" henki. :D

Skopjen "The" nähtävyys - Aleksanteri Suuren naurettavan kokoinen patsas, johon paikallisetkin tuntuivat suhtautuvan huvituksen ja inhon sekaisin tuntein. :D Iltaisin tuo patsas valaistaan vielä infernaalisilla diskovaloilla, huh huh!

Turkkilainen basaari Skopjessa.

Parasta Skopjessa oli ehkä kuitenkin se, että saimme Skopjessa majoittua Momirin isoäidin Olgan luona. Voi että tämä nainen vei sydämeni! Sen lisäksi, että tämä majoitti itselleen täysin kaksi tuntematonta tyttöä ilmaiseksi luonaan, hän kokkasi meille ruokaa ja oli kaikinpuolin hurmaava tapaus. Vaikka meillä ei ollutkaan yhteistä kieltä, löysimme jotenkin yhteisen kielen slovenian, englannin, makedonian ja käsien viehtomisen avulla. :D Istuimme muun muassa yhdessä iltaa turkkilaista saippuaoopperaa katsoen, josta minä eikä Coline tajunnut hölkäsen pöläystä, mutta jonka juonenkäänteitä Olga yritti meille kovasti selostaa. :D

Kaiken huippu oli se, että nainen olisi ollut valmis heräämään keskellä yötä kokkaamaan meille, kun palaamme baarista. Kaiken muun vieraanvaraisuuden lisäksi. Kieltäydyimme ehdottomasti asiasta, vaikka Momir meille kovasti vakuuttelikin, että "tää on ihan normaalia balkanilaista vieraanvaraisuutta".

Olga, Coline ja minä :)

Vietettyämme yön Skopjessa, seuraavana päivänä matka jatkui minibussilla kohti Ohrid-järveä. Ohrid-järvi on yksi Makedonian kuuluisimmista ja kauneimmista kaupungeista, ja myös Unescon maailmanperintökohde. Saavuimme perille hyvin hikisinä ja hostellin etsimisessä meni oma hetki (ja "ladies! we have apartments for you!" naisten hätistelyssä), mutta löysimme lopulta sen ja hostellin parvekkeelta avautuikin täydellinen näkymä Ohrid-järvelle. Koko Ohrid-järven alue ja sen ympäristö olivat aivan mielettömän kauniita.

Seuraavan päivän vietimme Ohrid-järvessä polskien ja nähtävyyksiä katsellen. Vuorten keskellä uidessa oli aika onnellinen olo.

Onnelliset (ja kahden tunnin kuluttua erittäin palaneet) naamat Ohridissa.

Ohridista matkamme jatkui sitten taksilla kohti Albanian rajaa. Rajanylityksen jälkeen alkoivatkin kunnon seikkailut, mutta niistä lisää seuraavassa postauksessa. :D

Taksimme Albanian rajalle. Kuski oli mukava, vaikka kaasuttelikin täysillä pienillä vuoristoteillä. Kun yritin laittaa turvavyötä, kuski pudisteli päätään ja sanoi "Don't worry! I'm a good driver!"