Slovenialaisuuksia

Huh, viime aikoina on iskenyt pieni päivityslaiskuus, sillä olemme olleet taas tien päällä viime viikkoina. Viime viikonloppu vietettiin Serbiassa ja sitä edeltävä Wienissä ja Bratislavassa. Reissuista on tulossa omat päivitykset vielä, mutta kirjoitan nyt tekstin, joka mun on pitänyt jo jonkin aikaa kirjoittaa. Oon ollut täällä nyt kolme kuukautta ja tajusin, että en ole hirveästi slovenialaisista ja slovenialaisesta kulttuurista tai arjesta täällä.

Ensin täytyy sanoa, että harmittaa Erasmus-jakson aikana se, että kontakti paikallisiin on jäänyt niin vähäiselle tasolle. Ukrainassa elämä oli täysin erilaista, kun tein sekä töitä että asuin paikallisten kanssa. Kyllä tässä huomaa oikeasti, että tuntemus paikallisesta kulttuurista on jäänyt paljon vaisummaksi, kun elää tietyssä Erasmus-kuplassa. Onneksi asia on vielä aikaa korjata, ja paikallisten kanssa on kuitenkin tullut jonkin verran turistua. Nämä jutut ovat siis omia havaintojani ja kuten kaikesta, asioista ei voi vetää suoria yleistyksiä mihinkään.

Slovenialaiset ovat aika samanlaisia jossain suhteessa kuin suomalaiset. Olemme molemmat korkeasti koulutettuja, mutta saman aikaan vielä varsin metsäkansaa. Monet sloveenit ovat kuvailleet myös maataan pohjimmiltaan vielä varsin konservatiiviseksi ja "maalaisten" arvojen mukaan eläväksi (mitä se nyt ikinä sitten tarkoittakaan). Sloveniassahan ei ole yhtään miljoonakaupunkia ja vain kaksi yli sadantuhannen asukkaan ylittävää kaupunkia. Monet sloveenit viettävät myös viikonloppunsa joko mökeillään tai muuten luonnossa jotain urheiluaktiviteettaja harrastaen - kuitenkin poissa kaupungeista, jotka nekään eivät ole maailman mittakaavassa mitään järin isoja. Ljubljanakin on yleensä hyvin hiljainen viikonloppuisin, kun kaikki opiskelijat lähtevät kotiin maalle viikonlopuksi. Sloveenit ovat ylipäätään hirveän aktiivisia - he patikoivat, uivat, vaeltavat, laskettelevat, mikä ei ole toisaalta ihme, kun ottaa huomioon, miten upeaa luontoa täällä on joka paikassa.

Se, mikä suomalaisia ja sloveeneja myös tuntuu yhdistävän, on lähes jatkuva oman maan negatiivisten puolien korostaminen, kun jutellaan ulkomaalaisten kanssa. Ehkä sekin liittyy jonkinlaiseen pieneen kokoon ja "ei meissä nyt mitään erikoista ole" mentaliteettiin. On jännä, miten monilla sloveeneilla (alkaen yliopistoproffista..) tuntuu olevan hirveä tarve aina dissata Sloveniaa, kun minä yritän kehua maata. Tosin mä olen myös itse hirveän väsynyt ainaiseen "Suomi, itsemurhat, alkoholismi ja synkkyys" Suomi-kuvaan, jota monilla suomalaisilla tuntuu olevan hirveä pakkomielle aina levittää, koska se ei kerro totuutta ainakaan omasta Suomestani.

Itse ajattelin alussa, että sloveenit ovat hirveän ystävällisiä, tyytyväistä ja onnellista kansaa. Ajattelen edelleen, että sloveenit ovat hyvin ystävällisiä, mutta onnellisuudesta en ainakaan kaikkien kohdalla ole enää varma. Mulle selvisi, että Sloveniassa on yhtä korkeat itsemurhaluvut kuin Suomessa, ja olin aika hiton yllättynyt. Olis kyllä mielenkiintoista tietää, mitkä asiat laukaisee näitä juttuja. Slovenia ja Suomi on molemmat pieniä valtioita, joissa kuitenkin kaikki perushyvinvoinnin olot on kunnossa.

Kulttuurillisesti Slovenia on Balkanin ja Keski-Euroopan välissä, vaikka sloveenit itse ovat halunneet aika pitkälle irtaantua "balkanilaisuuden" leimasta - monet identifoivat itseään Keski-Eurooppaan ja vertaukset Itä-Eurooppaan ärsyttävät monia. Jo Jugoslavian aikaan Slovenia oli yksi alueen vauraimpia valtioita, ja sodassahan Slovenia olikin mukana vain kymmenen päivää. Vaikka Slovenia onkin siis kehittynyt nopeasti, monet sloveenit tuntuvat myös nostalgisoivan Jugoslavian aikoja. Olen kuullut muun muassa ihmisten puhuvan siitä, miten "Jugoslavian aikana kaikki kukoisti" tai "Kaikki kaupungit olivat niin upeita ja kehittyneitä". Samanlaista kommunisminostalgiaa kohtasin Ukrainassa ja siellä sitä oli jotenkin helpompi ymmärtää (Ukrainassa yhteiskunnan kehitys on kuitenkin paljon huonommalla tolalla kuin Sloveniassa), mutta täällä se vähän hämmentää. Vaikka enhän mä mikään ole ketään tuomitsemaan, kun en ole itse elänyt Jugoslaviassa. Plus ymmärrykseni mukaan Titon harjoittama kommunismi oli kuitenkin vapaampaa ja avoimempaa kuin Neuvostoliiton (varsinaisesta sananvapaudesta ei tietenkään silti voida Jugoslaviassakaan puhua), ja monet täällä muistavat Titon ihmisenä, joka yhdisti Balkanin kansat ja jonka kuolema johti lopulta katastrofiseen sotaan.

Vaikka Slovenia on pieni, olen usein hokenut, että maa on hyvin monipuolinen ja alueellisesti erilainen.  Samassa maassa voi lasketella Alppien rinteillä ja löhötä hiekkarannalla auringon hellittävänä. Erot näkyvät kuulemma myös ihmisissä - ihmiset rannikolla ovat kuulemma avoimempia ja sosiaalisempia kuin muut sloveenit, jne jne.

Se, mistä vielä pidän Balkanilla ja Sloveniassa ylipäätään, on se, että että tunnet olosi tervetulleeksi. Missä tahansa on mukava kahvila, jonne voi istua ja ottaa vaan rennosti, ja katsella ohi kulkevia ihmisiä. Kaikki ovat aina ystävällisiä ja valmiita auttamaaan. Jotenkin tämä osa Eurooppaa on vienyt sydämeni, ja olen varma, että tulen vielä palaamaan tänne uudestaan.

Slovenia painii myös talousongelmien kanssa tällä hetkellä. Viime viikon keskiviikkona meidän kaikki luennot oltiin peruttu, koska Slovenian hallitus suunnittelee muuttavansa tähän asti ilmaisen yliopistokoulutuksen maksulliseksi, joten julkisen puolen työntekijät menivät lakkoon. Myös muita etuja suunnitellaan leikattavaksi rankalla kädellä. Toivotaan, että yliopistokoulutus säilyisi maksuttomana.

Oma arki on täällä jo niin "arkipäiväistä", että ei sitä edes kunnolla huomaa. Aina kun käy matkalla, näkee taas Ljubljanan erilaisin silmin, mutta muuten on jo jotenkin tottunut elämään täällä. En ole kuitenkaan tylsistynyt, sillä aika kiitää kovaa vauhtia eteenpäin ja tuntuu jotenkin siltä, että se loppuu kohta kesken.